Vaaleissa äänestäminen ei ole helppoa naisasianaiselle 2020-luvulla

Eduskuntavaalit käydään Suomessa sunnuntaina 2.4.2023. Kuten aiemmissakin vaaleissa, äänestyspäätös muodostuu vaikeaksi vasemmistolaisittain suuntautuvalle naisasianaiselle. 

Vasemmistoon luettavat puolueet – SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto – puolustavat kyllä julkisesti feminismiä, ja ovat menneellä hallituskaudella saaneet aikaan myös naisten kannalta hyviä uudistuksia, kuten seksuaalirikoslain uudistuksen. Kuitenkin hallitusohjelmaan kirjattu intersektionaalinen feminismi hallituksen aloitteita kannattelevana ideologiana on aiheuttanut myös haastavia tilanteita, etenkin silloin kun tämän ideologian nimissä on ajettu aloitteita, joiden koen olevan ristiriidassa naisasian kanssa – tunnetuimpana kiistakapulana 3.4.2023 voimaan astuva lakiuudistus sukupuolen itsemäärittelystä. Ironista on ollut, että näissä kysymyksissä naisia ovat asettuneet puolustamaan sellaisetkin oikeistokonservatiivit, jotka eivät aiemmin ole profiloituneet naisasian kannattajina (1). 

Vasemmistoon kuuluvat puolueet ja kansanedustajat ovat näissäkin vaaleissa ilmoittautuneet Setan sateenkaarikansanedustajiksi. Seta ajaa tulevalla hallituskaudella mm. sijaissynnytysten laillistamista Suomessa. (2) Naisasiaa kannattavalle luulisi olevan itsestään selvää, ettei naisen kehoa voida käyttää välineenä lasten tuottamiseen, oli kyse sitten kaupallisesta tai ei-kaupallisesta sijaissynnytyksestä. Olen huolissani tästä “feminismin” ja “vasemmistolaisuuden” trendistä, jossa naisten perusoikeuksien tulee väistää muiden ihmisryhmien toiveiden tieltä. 

Ihmettelen sitä, mistä tämä ajattelun vinouma voi johtua. Onko kyse siitä, etteivät vasemmistossa toimivat naispoliitikot huomaa tätä ristiriitaa? Vai onko taustalla vain laskelmoitu äänien kalasteleminen tietyiltä ihmisryhmiltä, kuten nuorilta kaupunkilaisilta? Selvää on se, että oikeiston ja vasemmiston diskurssit ovat Suomessakin eriytyneet toisistaan huolestuttavalla tavalla mm. sosiaalisen median vaikutuksesta. Myös vaalipaneeleissa keskustelu on äitynyt suomalaisittain harvinaisen kiivaaksi. Suomalainen politiikka onkin alkanut huolestuttavasti muistuttaa Yhdysvaltoja, jossa poliittista vääntöä käydään kahden vaihtoehdon, liberaalin ja konservatiivin, välillä. Kenties se, että entiset vasemmistopuolueet tämän kehityskulun myötä omaksuvat aina vain liberaalimpia arvoja, selittää osin sitä, että perinteisesti vasemmistolaisuuteen kuuluneet aiheet kuten naisasia ovat jääneet paitsioon.

Miksi sitten haluaisin voida äänestää vasemmistoa hyvällä omallatunnolla? Talouspoliittiselta näkökannalta uskon työtä tekevän luokan oikeuksien sekä vahvan sosiaaliturvan merkitykseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Huolimatta siitä, miten paljon oikeistokonservatiivit ilmaisevat uskovansa naisten oikeuksiin yksittäisissä kysymyksissä, en uskalla luottaa siihen, että tämä ajattelutapa pätisi esim. naisten kehollisen itsemääräämisoikeuden tai maahanmuuttajanaisten oikeuksien kohdalla. Käsitykseni naisasiasta on alkujaan vasemmistolaista perua – naisten luokkatietoisuutta. Vasemmiston nykyinen suhtautuminen itselleni tärkeisiin asioihin on saanut minut jopa kyseenalaistamaan poliittista suuntautuneisuuttani.

Näissä vaaleissa voin joutua äänestämään tavalla, joka ei vastaa kaikilta osin omia arvojani. Toivoisin, että Suomen vasemmisto kykenisi itsereflektioon tekemiensä ideologisten valintojen kohdalla. Nämä valinnat karkottavat vasemmiston äänestäjäkunnasta paitsi kaltaisiani naisasianaisia, myös työtä tekevään luokkaan kuuluvia. Haluankin toivottaa kaikille naisasianaisille oikealla, vasemmalla ja näiden välillä onnistuneita äänestyspäätöksiä ja menestystä tulevissa vaaleissa.

Kirjoittaja on Naisten rintama ry:n jäsen.

(1) IL: ”KD:n Räsänen: ”Päätös translaista on surullinen ja vahingollinen” (19.1.2023) https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/3aaad678-dccb-4ebc-89e7-9808467a6613

(2) Seta.fi: ”Valitse sateenkaarikansanedustaja eduskuntavaaleissa” (21.3.2023) https://seta.fi/2023/03/21/valitse-sateenkaarikansanedustaja-eduskuntavaaleissa/