Sukupuolivaikutusten arviointi – mitä se on ja mihin sitä tarvitaan?

Suomalaisilla lainsäädäntäviranomaisilla on käytettävissään työkalu, jonka tarkoituksena on parantaa sukupuolten (eli miesten ja naisten) välistä tasa-arvoa: Sukupuolivaikutusten arviointi. Sukupuolivaikutusten arvioinnin perustana on ajatus siitä, että koska sukupuoli vaikuttaa erityisesti naisten elämänkulkuun, tulisi se huomioida myös lainsäädäntöprosessissa. STM:n Suvaoppaassa (2007) sukupuolinäkökulman ”[v]altavirtaistamisen tarkoituksena on murtaa sukupuolineutraalit, osittain jopa sukupuolisokeat menettelytavat ja kulttuuri. Valtavirtaistamisen yksi väline on sukupuolivaikutusten arviointi eli suvaus.” Naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen mainitaan kyseisessä oppaassa perustuslaissakin olevaksi tehtäväksi (1). Myös tasa-arvolaki sekä Euroopan unioniin kuuluminen ja Lissabonin sopimus velvoittavat Suomea sukupuolivaikutusten arviointiin (2).

Sukupuolivaikutusten arviointi merkitsee tarkalleen ”toimenpiteen tai ehdotuksen vaikutusten arviointia erikseen sukupuolten tasa-arvon kannalta. Sukupuolivaikutukset arvioidaan aina, kun toiminnalla arvellaan olevan vaikutuksia eri ihmisryhmiin. — Sukupuolivaikutuksia on hyvä arvioida valmistelutyön kaikissa vaiheissa (jatkuva arviointi). Lisäksi toteutetaan tarpeen mukaan syvällisempi analyysi hankkeen välittömistä ja välillisistä sukupuolivaikutuksista” (3).  Arvioinnin määrä vaihtelee ministeriöittäin. Opetus- ja kulttuuriministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä työ- ja elinkeinoministeriössä sitä tehdään eniten (4). Suvaus-ohjeistuksessa arvioinnin tarvetta pohditaan määrittelemällä, kohdistuuko lakihanke ihmisryhmiin, sekä sitä, mitkä ovat naisten ja miesten väliset erot kyseisellä alalla (1).

Sukupuolineutraali lähestymistapa on vastakohtainen sukupuolivaikutusten arvioinnille, kuten eräässä tasa-arvon valtavirtaistamisen oppaassa mainitaan: ”Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen tarkoituksena on muuttaa sukupuolineutraaleja (sukupuolta ei huomioida) ajattelu- ja menettelytapoja sekä toimintakulttuuria” (2). Tämä nostetaan esiin myös STM:n Sukupuolisilmälasit käytössä -oppaassa (2021): ”Näennäinen neutraalius saattaa palvella paremmin yhden sukupuolen tarpeita tai jopa sivuuttaa muiden tarpeet kokonaan.” Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnan toiminta on usein rakennettu miehiin keskittyviin oletuksiin perustuen, minkä vuoksi neutraali lähestymistapa hyödyttää ennen kaikkea miehiä naisten kustannuksella. Eräs esimerkki arvioinnin hyödyistä naisille on STM:n oppaassa mainittu työturvallisuuslainsäädännön uudistaminen, jossa 2000-luvun alussa otettiin huomioon miesvaltaisilla aloilla tyypillisten työtapaturmien lisäksi naisvaltaisilla aloilla tyypillisemmät ongelmat, kuten uupumus ja häirintä (3).

Uusimmassa versiossa STM:n sukupuolivaikutusten arvioinnin ohjeistuksesta mainitaan sukupuolen moninaisuuden huomioiminen (3). Sukupuolen moninaisuuden huomiointiin puolestaan kuuluu, että kenenkään “todellista” sukupuolta ei voida päältä päin tietää, minkä vuoksi “sukupuolittamista” ja sukupuolen “olettamista” kritisoidaan (6). Tämä katsantokanta on suoraan ristiriidassa sukupuolivaikutusten huomioinnin alkuperäisen idean kanssa, pahimmillaan jopa sukupuolisokeutta. Tällä on vaikutuksia myös lainvalmistelutyöhön. Esimerkiksi translain uudistuksen suppean mallin esiarviossa mainitaan vanhemmuuteen liittyvien lakien termistön sukupuolineutralointi (7). Samaa suosittaa STM:n alaisen Tasa-arvoasiain neuvottelukunta Tane: ”[O]lisi syytä edistää sitä, että väestötietojärjestelmään mahdollistettaisiin myös sukupuolineutraali vanhemmuusmerkintä. Nykyinen sukupuolittava käytäntö aiheuttaa tarpeettomia haasteita sukupuolivähemmistöihin kuuluville vanhemmille” (8). Äitiyden ja isyyden käsitteiden häivyttäminen on vain yksi esimerkki siitä, miten sukupuolineutraaliutta pyritään ulottamaan lainsäädäntöön saakka. Siinä palvellaan pientä vähemmistöä suomalaisista enemmistön, erityisesti naisten kustannuksella. Herää kysymys, suoritetaanko vastaavia suosituksia laadittaessa sukupuolivaikutusten arviointia lainkaan, vaiko ainoastaan tämän vähemmistön näkökulmasta.

STM:n Suva-oppaan (2007) mukaan ”[s]ukupuolivaikutusten arviointi lainvalmistelussa merkitsee sitä, että pyritään etukäteen selvittämään lain vaikutukset naisiin/miehiin, jotta lakia sovellettaessa ei aiheutettaisi välillisesti syrjiviä sukupuolivaikutuksia”. Sukupuolivaikutusten arviointi on tasaisesti lisääntynyt 2000-luvulla: Vuoden 1998 lakiesitysten 2 prosentista 22 prosenttiin vuonna 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan sukupuolivaikutusten arviointi on kuitenkin vähentynyt aivan viime vuosina, sillä vuoden 2020 hallituksen esityksistä arviointia oli tehty niistä 15 prosentissa (4). Esimerkiksi translain uudistusta eli sukupuolen muuttamista itsemäärittelykysymykseksi valmisteleva työryhmä ei ole tehnyt laista vielä lainkaan sukupuolivaikutusten arviointia, vaikka laki on tulossa eduskunnan käsittelyyn tammikuussa 2022 (5). Sukupuolivaikutusten arviointia tulee lain mukaan tehdä erityisesti silloin, kun sukupuoleen perustuvia eroja havaitaan, ja kun hanke kohdistuu vain toiseen sukupuoleen (1). Sukupuolen muuttaminen itsemäärittelykysymykseksi vaikuttaa juuri naisten ja tyttöjen oikeuksiin ja turvallisuuteen monin eri tavoin (5). Voidaan myös kyseenalaistaa, miten sukupuolivaikutusten arviointia on mahdollista suorittaa pätevästi, jos naisen ja miehen määritelmät tehdään käytännössä merkityksettömiksi sukupuolen itsemäärittelyoikeuden tullessa voimaan.

Naisten rintama ry toivookin, että sukupuolivaikutusten arviointia harjoitettaisiin entistä laajemmin, ei suppeammin. On huolestuttavaa, että arviointia suoritetaan vain näennäisesti ja noudattamalla ideologioita, jotka tähtäävät pohjimmiltaan sukupuolisokeuteen. Ministeriöiden tulisi laatia sukupuolivaikutusten arvioinnin suosituksensa tarkemmin, ja pohtia vakavasti onko niissä sisäisiä ristiriitoja, jotka voivat johtaa naisten aseman huonontumiseen Suomessa.

Naisten rintama ry:n hallitus

Lähdeviitteet:

(1) ”Sukupuolivaikutusten arvioiminen lainsäädäntöhankkeissa (Suvaopas), STM 2007:25” https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/71142/julkaisuja_publikationer_2007_25_suvaopas.pdf?sequence=1&isAllowed=y

(2) ”Tasa-arvon valtavirtaistaminen kehittämisohjelmissa ja projekteissa – Opas viranomaisten ja projektitoimijoiden käyttöön” (Marja-Leena Haataja, Eija Leinonen & Sinikka Mustakallio 2011) http://www.wom.fi/Tasa-arvon_valtavirtaistaminen_opas_2011.pdf

(3) ”Sukupuolisilmälasit käytössä – Käsikirja ministeriöiden tasa-arvotyön tueksi STM 2021:8” https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162827/STM_2021_8.pdf?sequence=1&isAllowed=y

(4) ”Sukupuolivaikutusten tarkastelu vähentynyt hallituksen esityksissä viime vuosina” (THL 17.6.2021) https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/-/sukupuolivaikutusten-tarkastelu-vahentynyt-hallituksen-esityksissa-viime-vuosina

(5) ”Kannanottopyyntömme STM:n lainvalmistelutyöryhmälle ja heiltä saamamme vastaus” (Naisten rintama ry 20.8.2021) https://www.naistenrintama.fi/jyrahdyksia-rintamalta/tiedotteet-ja-kannanotot/tiedote-naisten-rintama-ryn-kannanottopyynto-stmlle-translain-uudistukseen-liittyen-ja-saamamme-vastaus/

(6) ”Muunsukupuolisuus” (Seta 2021) https://seta.fi/sateenkaaritieto/sukupuolen-moninaisuus/muunsukupuolisuus/

(7) ”Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistöjen oikeudellisen aseman järjestämiseksi” (Translainsäädännön uudistamisen valmistelutyöryhmä/STM 31.1.2020) https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/3e8dd589-9843-4fb7-bef9-bdae9e5746be/d48353e1-bab9-4404-8066-b0c5a6bf82e6/RAPORTTI_20200207144129.pdf

(8) ”Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausunto oikeusministeriölle hallituksen esityksestä  eduskunnalle vanhemmuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiks” (Tane/STM 7.5.2021) https://tane.fi/documents/31741422/57510552/Tasa-arvoasiain%20neuvottelukunnan%20lausunto%20vanhemmuuslaista%20(7.5.2021)