Reilu peli – naisurheilun puolesta
Naisten urheilusta on käyty keskustelua erityisesti menneen kesän 2024 Pariisin kesäolympialaisiin liittyen. Keskustelua on herättänyt erityisesti se, tuleeko naisten sarjoihin saada osallistua biologisen vai juridisen sukupuolen mukaan. Naisurheilu on kuitenkin ollut kiistakapulana jo ennen tätä keskustelua. Tässä tekstissä teemme katsauksen naisurheilun historiaan ja nykypäivän tärkeimpiin kysymyksiin, sekä erityisesti siihen, miten erilaiset naisen asemaan vaikuttaneet yhteiskunnalliset trendit ovat vaikuttaneet naisurheiluun.
Naisurheilun historiaa – voimistelusta joukkueurheiluun
Naisurheilu on Suomessa alkanut järjestäytyneenä toimintana naisten yhteiskunnallisen osallistumisen lisääntymisen vanavedessä 1900-luvun alussa, jolloin erilaiset kansalaisjärjestöt järjestivät naisille omia urheilukilpailuja esim. yleisurheilussa, taitoluistelussa, uinnissa ja hiihdossa. Naisten urheilu herätti kiinnostusta ja uteliaisuutta. Urheileminen laajensi naisten mahdollisuutta käyttää kehoaan, sillä urheillessa naiset joutuivat käyttämään kehoaan tavoilla, jotka aiemmin oli kielletty. Kilpailullisuus naisurheilussa nähtiin negatiivisena ja naisille sopimattomana asiana, minkä vuoksi esimerkiksi voimistelu kuului sallittujen lajien piiriin. Järjestäytyneen urheilutoiminnan kehittyminen liittyi kansan fyysistä ja henkistä terveyttä korostaviin ideologioihin, kuten raittiusliikkeeseen.
Kehitys suomalaisessa naisurheilussa katkesi hetkellisesti kansalaissodan jälkeen, sillä urheilu yhdistettiin punaisiin naissotilaisiin, eikä vastaavaa naisenmallia haluttu edistää. Kilpaurheilun pelättiin vaikuttavan naisiin esimerkiksi niin, etteivät he enää halunneet äideiksi, tai että he jopa “muuttuisivat miehiksi”. Suomen Valtakunnan Urheiluliitossa (SVUL) katsottiin Suomen sisällissodan jälkeen, että urheilu kuuluu vain miehille. SVUL:stä erotetut perustivat Työväen urheiluliiton, jossa naisten urheilutoiminta Suomessa jatkui. Naisten urheilun rajoittamisen puolesta puhui mm. Tahko Pihkala, jonka mukaan räjähtävää toimintaa sisältävät lajit, kuten yleisurheilu ja nyrkkeily, olivat sopimattomia naisille. Hiihtoa, uintia ja pallopelejä pidettiin naisille soveliaina, ja hiihtohousujen myötä naisten housujen käyttö yleistyikin Suomessa. Vaikka työväenliike suhtautui naisten urheiluun porvarillista puolta suopeammin, naisten kilpaurheilua ei sielläkään katsottu yhtä hyvällä kuin sopivampana pidettyä voimistelua. Kuitenkin naisten hyvä menestys työläisolympialaisissa muutti asenteita myös kilpaurheilun eduksi. (1, 2, 3, 4)
Toisen maailmansodan jälkeen naisten urheilu vapautui jälleen, kun naiset olivat sodan aikana osallistuneet yhteiskunnan toimintaan uusilla sektoreilla. Suurimmat edistysaskeleensa naisurheilu koki 1960-1970-luvuilla kaupungistumisen, naisten lisääntyneen työssäkäynnin ja sekä myös naisten lisääntyneen vapaa-ajan myötä. Naiset alkoivat 1970-luvulla harrastaa enenevissä määrin joukkuelajeja, ja esim. naisjalkapallo järjestäytyi Suomessa 1970-luvun alussa. Virallinen naisen jääkiekon SM-sarja puolestaan perustettiin vuonna 1982. (5, 6, 7).
Naisurheilun nykyhetken kysymyksiä
Naiset urheilevat 2020-luvulla ammattimaisesti useimmissa lajeissa, ja esimerkiksi Pariisin kesäolympialaisissa naisurheilijoilla oli ensimmäistä kertaa sama määrä aloituspaikkoja kuin miesurheilijoilla. (8) Urheilu ei kuitenkaan ole vieläkään eristyksissä muista yhteiskunnallisista kehityskuluista naisten asemaan liittyen, ja useat vanhat naisten urheiluun liittyvät asenteet heijastuvat naisurheiluun vielä tänäkin päivänä.
Rahoitus
Tietyissä lajeissa keskustelua on käyty palkkauksen ja rahoituksen reiluudesta suhteessa samoissa lajeissa ammattimaisesti kilpaileviin miehiin. Naisurheilijoille urheilu on varsinkin palloilulajeissa tavallisesti harrastus, josta naiset itse maksavat, siinä missä vastaavalla tasolla pelaavat miesurheilijat saavat palkkaa. Yleisradion, SVT:n ja NRK:n vuonna 2017 tekemän selvityksen mukaan naisten euro oli jääkiekossa 0,3 senttiä, ja jalkapallossa 4 senttiä. Yleisradion vuonna 2018 teettämän tutkimuksen mukaan yli puolet vastanneista suomalaisista kannatti kuitenkin sitä, että naisurheilun saaman rahoituksen taso vastaa miesurheilun rahoitusta, ja 35 % vastaajista katsoi, että rahoituksen tason tulee olla sama jos menestys kulloisessakin lajissa on samaa. (9,10)
Erisuuruista rahoitusta on lajiliittojen toimesta perusteltu esim. sillä, että miesten saamat arvokisabonukset ovat naisten saamia suurempia. Miesurheilu on myös tavallisesti yleisön keskuudessa suositumpaa, ja suuremmat katsojaluvut takaavat suuremman näkyvyyden lajeja sponsoroiville tahoille (9). Sosiaalisen median hyödyntäminen voikin olla mahdollisuus hankkia uutta yleisöä ja siten uusia sponsoreita naisurheilulle, jolloin yleisöä voidaan saada perinteisen median, kuten television vakiintuneiden urheiluohjelmien, ulkopuolelta. Viime aikoina on myös uutisoitu naisurheilijoista, jotka saavat rahaa sisällöntuottajina esim. OnlyFans-palvelussa (11). On huolestuttavaa, jos sosiaalisen median hyödyntäminen johtaa naisurheiljoiden yliseksualisoimiseen. Monien ammattiurheilijoiden kohdalla ongelmaksi voi Suomessa myös muodostua työttömyysetuuksiin oikeuttava lainsäädäntö. Urheilijan työttömyysetuus saatetaan evätä sillä perusteella, että urheilijan katsotaan työllistyvän päätoimisesti omassa urheilutoiminnassaan ja olevan siten työmarkkinoiden ulkopuolella, vaikka urheilusta saatavat palkkiot eivät olisi riittäviä itsensä elättämiseen. (10)
Raha voi olla esteenä myös lasten urheiluharrastukselle, ja siten pääsylle ammattiurheilun pariin. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten kohdalla lasten ja nuorten yleisurheiluseuroissa on havaittu, että nimellisenkin harrastusmaksun periminen voi vaikuttaa lasten ja nuorten pääsyyn yleisurheilun pariin. Useimmiten liikuntaharrastus päättyy liian kalliiden maksujen vuoksi tai siksi, ettei mielenkiintoiseen lajiin ole ohjausta kodin lähettyvillä. (12, 13) Lasten urheiluharrastuksen tulisikin olla saavutettavaa myös taloudellisesti.
Kehonkuva ja naisiin kohdistuva häirintä
Naisurheilun kohdalla käydään usein keskustelua myös naisten kehojen esineellistämisestä. Kilpaurheilevien naisten käyttämiä asuja on tietyissä lajeissa, kuten beach volleyssä, kritisoitu liiasta paljastavuudesta, erityisesti silloin, kun niitä verrataan samassa lajissa urheilevien miesten asuihin. Eri lajeissa käytetyt asut määritellään tavallisesti eri lajiliittojen toimesta. (14) Eri lajeissa käytetyt urheiluasut saattavat vaikuttaa myös siihen, millaisia mahdollisuuksia ulkomaalaistaustaisilla tytöillä on harrastaa eri lajeja: Joidenkin lajien vaatetus katsotaan tietyistä kulttuureista tuleville tytöille sopimattomaksi (12, 13) Myös naisten lajivalinnat herättävät toisinaan keskustelua aiheeseen liittyen: 2010-luvulla nuorten naisten muotilajiksi noussutta bikini fitnessiä arvosteltiin esineellistävänä ja sen arveltiin altistavan naisia kehonkuvan häiriöille ja lisääntymisterveyden ongelmille. (15)
Jyväskylän yliopisto ja KIHU julkaisivat vuonna 2021 kyselytutkimuksen, johon vastasi lähes 900 yli 15-vuotiasta naista. Kyselytutkimuksen mukaan 18 % vastanneista naisurheilijoista raportoi syömishäiriötaustasta, ja kaksi kolmesta vastanneesta kertoi painonsa vaikuttavan siihen, mitä he ajattelivat itsestään. (16) Kansainvälinen olympiakomitea on puolestaan arvioinut, että 6–45 % naisurheilijoista ja 0–19 % miesurheilijoista sairastaa syömishäiriöitä tai syö häiriintyneesti. Lääkärilehden nuorten urheilijoiden hyvinvointia koskevassa katsauksessa muistutetaan, että erityisesti valmentajien tulisi olla tietoisia sukupuolieroista esimerkiksi siksi, että tyttöjen puberteetissa rasvan yllättävä kertyminen on huomattavampaa kuin poikien kohdalla. Lääkärilehden katsauksessa painotetaan myös sitä, että valmentajien on ensiarvoisen tärkeää muistuttaa urheilijoita riittävän ravinnon tärkeydestä. (17) Vaikka kehonkoostumuksen ja ruokavalion tarkkailulta ei huippu-urheilussa voida täysin välttyä, valmentamisen pääfokuksen tulisi olla urheilijan suoriutumisessa lajissaan.
Vuonna 2020 julkaistussa Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK) tutkimuksessa 23 % naisurheilijoista ilmoitti kokeneensa sukupuolista häirintää kilpaurheilussa, ja suurin osa häirinnästä ilmoittaneista naisista kertoi häiritsijän olleen mies. Vastaavasti vain 3 % kyselyyn vastanneista miehistä kertoi kokeneensa sukupuoleen liittyvää häirintää. Häirintä koski tavallisesti naisten urheilusuoritusten ja kykyjen väheksyntää. Lisäksi naiset kertoivat kokemuksiaan siitä, miten naisurheilua on seurojen taholta pidetty vähempiarvoisena kuin miesten. (18) MeToo-liikkeen ollessa ajankohtainen myös urheilussa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä käytiin keskustelua eri urheilujärjestöissä. Entinen ammattiurheilija ja nykyinen maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) mainitsee Arto Terosen ja Jouko Vuollen teoksessa Vastatuulesta myötämäkeen – Naiset suomalaisessa urheilussa, että häirintää tapahtuu varmasti, ja että valtasuhteiden epätasa-arvo esimerkiksi valmennussuhteissa voi altistaa häirintä- ja hyväksikäyttötilanteille, mutta kritisoi myös tuona aikana käydyn keskustelun mittasuhteita suhteessa ongelman suuruuteen. (1)
Biologisen sukupuolen merkitys naisurheilussa
Urheilu on perinteisesti jaettu miesten ja naisten urheiluun, ja naiset ovat kilpailleet vain naisille tarkoitetuissa sarjoissa. Olympialaisissa 1900-luvulla huomattiin joidenkin miesten osallistuvan naisten sarjoihin naisina, joten erilaisia sukupuolen tarkistuksia ja todisteita naissukupuoleen kuulumisesta päätettiin edellyttää naisten sarjoihin osallistuvilta. Nämä testit ja tarkistukset koettiin nöyryyttävinä, joten niistä luovuttiin. Vuosina 1968-1992 testinä käytettiin suun sisältä otettavaa inaktiivista X-kromosominäytettä (Barr Body), joka osoitti urheilijan olevan biologinen nainen.
Vuonna 2003 Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) lääketieteellinen toimikunta päätti tuolloin saatavilla olleiden tietojen perusteella sallia transsukupuolisten miesten kilpailemisen naisten sarjassa. Tämä oikeus kilpailla naisten sarjassa edellytti, että urheilijalle oli tehty kirurgiset muutokset genitaaleihin ja poistettu kivekset vähintään kaksi vuotta aiemmin, että hänen juridinen sukupuolensa oli muutettu naiseksi ja että hänen hormoniprofiilinsa vastasi biologisten naisten hormoniprofiilia. Vuonna 2015 KOK päätti, että transsukupuolisten miesten ei enää tarvitse tehdä sukupuolenkorjausleikkausta osallistuakseen naisten sarjaan, vaan riittää, että he identifioituvat naisiksi ja että heidän testosteronitasonsa ovat alle 10 nmol/L vuoden ajan ennen kilpailuun osallistumista. Tästä rajoituksesta huolimatta transnaisten testosteronitasot (alle 10 nmol/L) olivat huomattavasti korkeammat kuin biologisten naisten (0,35–2,08 nmol/L). Miespuberteetin tuottama fyysinen ylivoima näkyy myös siinä, että jopa lukioikäiset urheilua harrastavat pojat suoriutuvat olympiatasolla kilpailevia naisia paremmin.
Yhä useammat tutkijat ovat osoittaneet miespuberteetin aikana tapahtuneen testosteronin tuottaman lihasvoiman säilyvän huolimatta transsukupuolisen miehen transitionsa jälkeen aloittamista estrogeeni- ym. hormonihoidoista. Tätä kritiikkiä ei ole huomioitu ja niinpä osallistuminen eri urheilusarjoihin on määritelty yhä useammin perustuvaksi vain juridiseen sukupuoleen. Näin tapahtui esimerkiksi Pariisin vuoden 2024 kesäolympialaisissa. Biologinen sukupuoli vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti yksilön fyysiseen suoriutumiskykyyn myös muutoin kuin sen hetkisten testosteronitasojen osalta. Tästä syystä naisten urheilu tulisi rajata vain biologisille naisille kilpailun reiluuden varmistamiseksi, pois lukien lajit, joissa urheilijan sukupuolella ei ole merkitystä urheilusuorituksen kannalta kuten ratsastus ja ammunta. (19, 20, 21, 22)
Yhteenvetoa
Naisurheilun toiminnan jatkuvuuden kannalta olennaista on Leena Laineen mukaan ollut urheilujärjestöjen naiserityisyys ja autonomia: Se, että naiset muodostavat itse omat urheilujärjestönsä ja -liittonsa eri lajeille, ja se, että myös toiminnan tavoitteet voidaan naisten omien urheilujärjestöjen ja -liittojen toimesta määritellä itse. (2) Kuten edellä läpi käydyistä esimerkeistä voidaan huomata, naisurheilun autonomialla on suuri merkitys sekä naisurheilijoiden hyvinvoinnille että kilpailun reiluudelle. Biologisen sukupuolen merkitys tulee muistaa paitsi urheilusarjoja jaoteltaessa, myös siinä, miten naisia ja tyttöjä valmennetaan, varsinkin puberteetti-ikäisten tyttöjen kohdalla. (19, 20, 21, 22, 17).
Naisten ja tyttöjen urheilun ja liikkumisen tukeminen on tärkeää, koska niillä on monia myönteisiä vaikutuksia elämänlaadun kannalta. Esimerkiksi Johanna Lahtela huomauttaa Tilastokeskuksen blogikirjoituksessaan, että liikunnalla on tärkeä rooli minäkuvan ja sosiaalisten suhteiden muodostamisessa. Tästä näkökulmasta on huolestuttavaa, että lapset lopettavat nykyään liikuntaharrastuksen aikaisempaa nuorempana eikä esimerkiksi ulkomaalaistaustaisilla tytöillä ole samanlaista mahdollisuutta harrastaa kuin muilla samanikäisillä tytöillä. (13) Tasa-arvon toteutumisen kannalta on tärkeää, että tyttöihin liittyvät erityiskysymykset otetaan huomioon jo urheiluharrastuksen alkumetreillä ja tilaisuudet kokeilla erilaisia lajeja mahdollistetaan myös ulkomaalaistaustaisille tytöille.
Suurimmaksi haasteeksi naisurheilun autonomian kannalta muodostuukin rahoitus, joka harvemmin voi olla täysin erillään miesurheilusta, ja jossa usein kilpaillaan miesurheilun suosion kanssa. (9, 10) Rahoitukseen voidaan nykyaikana hyödyntää sosiaalista mediaa, ja sosiaalisessa mediassa voidaan myös vaikuttaa siihen, millaisia mielikuvia naisurheilu herättää, ja näin kasvattaa naisurheilun arvostusta ammattimaisena toimintana. Naisurheilun arvostuksen paraneminen voi vähentää naisurheilijoiden kokemaa häirintää, kasvattaa naisurheilun suosiota penkkiurheilijoiden keskuudessa ja näin tuoda myös perinteisiä kanavia pitkin uutta rahoitusta naisurheiluun. Ammattimaisesti urheilevien naisten tulisi saada tekemästään työstä elämiseen riittävä palkka.
Naisurheilun tulevaisuutta ajateltaessa on olennaista muistaa se, että ammattimainen, järjestäytynyt ja vain naisille varattu urheilu ei ole historiallisesti ollut itsestäänselvyys. (1, 2) Naisurheilun tulisi nähdä olevan arvokasta itsessään eikä vain vertailussa miesten suorituksiin.
Naisten rintama ry:n hallitus
Lähteet:
1: Teronen, Arto ja Vuolle, Jouko: Vastatuulesta myötämäkeen – Naiset suomalaisessa urheilussa (Kirjapaja 2018).
2: Laine, Leena: Kuinka ylittää rajat? Naiset Pohjoismaiden urheilujärjestöissä (Teoksessa A. Nevala: Olympialaiset ja naisliikunta – satavuotiaat: Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja, 1996, s. 39-52).https://www.suhs.fi/wp-content/uploads/2017/05/Laine-Leena-Naiset-Pohjoismaiden-urheiluj%C3%A4rjest%C3%B6iss%C3%A4-SUHS-vsk-1996.pdf
3: Fogelholm, Sonja: Kuinka nainen sai housut (Yle Elävä arkisto 21.5.2014). https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/21/kuinka-nainen-sai-housut
4: Työväenliike: Suomalaisten työläisurheilijoiden ylivoimaa (Työväenliike.fi) http://www.tyovaenliike.fi/tyovaenliikkeen-vaiheita/alasivu-4/suomalaisten-tyolaisurheilijoiden-ylivoimaa-2/
5: Salmela, Sari & Pelkonen, Johanna: SM-sarjan historiaa vuosilta 1982-2008. (Suomen Jääkiekkoliitto, 2008, arkistoitu). https://web.archive.org/web/20080906232017/http://www.finhockey.fi/tytot_naiset/sarjatoiminta/sm-sarja/historia/
6: Väisänen, Anni: Vertaileva tutkimus naisten jalkapallon kehityksestä ja nykytilasta Suomessa ja Ruotsissa (Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2019). https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/64798/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201906243380.pdf?sequence=1
7: Lahikainen, Mira: Naisten kilpaurheilu jalkapallon, pesäpallon ja jääkiekon kansallisissa liitoissa 1970-luvulta 2000-luvun alkuun (Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto 2024). https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/32350/urn_nbn_fi_uef-20240911.pdf?sequence=1
8: Seppänen, Oona: Historiallinen tasa-arvo saavutetaan Pariisin olympialaisissa: aloituspaikkoja mies- ja naisurheilijoille yhtä paljon (Yle 25.7.2024). https://yle.fi/a/74-20100371
9: Kössö, Tuulia: Suomalaiset haluavat huippu-urheiluun tasa-arvoa: ”Suoritus kuin suoritus, oli se miehen tai naisen, eikö se ole ihan sama asia” (Yle 22.10.2018). https://yle.fi/a/3-10465661
10: Kössö, Tuulia: Viranomaisilta tyly päätös olympiamitaleista taisteleville Suomen huippupelaajille: työttömyyskorvaus evättiin jääkiekkoilun takia – “Tämä tuntuu tosi epäreilulta” (Yle 12.12.2017). https://yle.fi/a/3-9972567
11: The Associated Press: Olympians are turning to OnlyFans to fund dreams (CBS42.com, 10.8.2024). https://www.cbs42.com/2024-olympics/olympians-are-turning-to-onlyfans-to-fund-dreams/
12: Kuisma, Joonas: Turvassa kiusaajilta (HS 26.10.2024). https://www.hs.fi/urheilu/art-2000010776923.html
13: Lahtela, Johanna: Valtaosa tytöistä harrastaa liikuntaa urheiluseurassa jossain vaiheessa lapsuutta – haavoittuvassa asemassa olevat vähiten (Tilastokeskus, 11.10.2022) .https://stat.fi/tietotrendit/blogit/2022/valtaosa-tytoista-harrastaa-liikuntaa-urheiluseurassa-jossain-vaiheessa-lapsuutta-haavoittuvassa-asemassa-olevat-vahiten
14: Pelkonen, Jari: Rantakulttuuria vai seksismiä? Naisten niukat beach volley -peliasut puhuttavat (Yle 10.8.2016). https://yle.fi/a/3-9082722
15: Koponen, Jenni-Maarit: Bikini fitness -kilpailija kuihduttaa itsensä langanlaihaksi ja kärsivän näköiseksi: “On ihan normaalia, että kuukautiset ovat kaksi tai kolme kuukautta poissa” (Yle 21.4.2017). https://yle.fi/a/3-9574739
16: Pitkänen, Henri: Kysely paljastaa hätkähdyttäviä asioita naisurheilijoiden kehosuhteesta – vastanneista joka viidettä haukuttu lihavaksi: “Todellisuus on arvioni mukaan vielä huonompi” (Yle 17.1.2021) https://yle.fi/a/3-11660512
17: Partanen, Jenna & Keski-Rahkonen, Anna: Nuoren urheilijan hyvinvoinnin haittatekijät (Lääkärilehti 4.6.2021). https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/nuoren-urheilijan-hyvinvoinnin-haittatekijat/?public=3a757b5bbc7f406c4c0478054f1c4638
18: Nyman, Juhana: “Naisia ei pitäisi tänne päästää” – uusi tutkimus maalaa karun kuvan naisten asemasta kilpaurheilussa (MTVUutiset 8.9.2020). https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vahattelya-syrjintaa-ja-halventamista-uusi-tutkimus-maalaa-karun-kuvan-naisten-asemasta-kilpaurheilussa/7919858#gs.emxm3
19: Stock, Kathleen: Material Girls – Why reality matters to feminism (Fleet 2021, s. 83-89).
20: Boys vs. Women (2024). https://boysvswomen.com/#/j
21: Heather, Alison K.: Transwoman Elite Athletes: Their Extra Percentage Relative to Female Physiology. (Int J Environ Res Public Health 26.7.2022). https://www.mdpi.com/1660-4601/19/15/9103
22: Hilton, Emma N., & Lundberg, Tommy R.: Transgender Women in the Female Category of Sport: Perspectives on Testosterone Suppression and Performance Advantage (Sports Med 51, 2021, s. 199-214). https://doi.org/10.1007/s40279-020-01389-3
