Oikeuttaako juridinen merkintä naissukupuolesta käyttämään naisten tiloja?

 

Kuva: Pexels / Tima Miroshnichenko

Yhdistyksemme sai hiljattain yhteydenoton, joka nosti esiin kysymyksen naisten oikeudesta omiin tiloihinsa Suomessa. Yhteydenoton takana ollut suomalainen nainen (XX) totesi seuraavaa:

XX: Uutismedia raportoi viikoittain seksuaalisen häirinnän ja väkivallan teoista, joita miehet ovat naisille ja tytöille tehneet. Selvitykset, raportit ja tutkimukset tarjoavat aina uudelleen tietoa siitä, miten yleistä miesten naisiin kohdistama seksuaalinen häirintä ja väkivalta on. Tietoa miesten naisiin kohdistamista teoista on saatavilla laajasti ja avoimesti. Siitä huolimatta Suomessa on tultu tilanteeseen, jossa naisten omia tiloja, kuten julkiset wc-tilat ja pukuhuoneet, avataan miehille. Kahden erillisen tilan sijaan tarjolla on enenevässä määrin vain yksi tila, jota käyttävät sekä naiset että miehet. Myös silloin, kun tarjolla on erilliset tilat naisille ja miehille, jako menettää käytännössä merkityksensä. Lakiin ja valtiollisiin instituutioihin on vakiinnutettu määritelmä, jonka mukaan sukupuoli on yksilön kokemus.

Mitä laista löytyy?

Vuoden 2023  laissa sukupuolen vahvistamisesta (295/2023) eli uudessa translaissa ei oteta kantaa siihen, millä tavoin juridinen sukupuoli vaikuttaa sukupuolen mukaan jaettuihin arkisiin tiloihin ja palveluihin. Tästä on liikkunut julkisuudessa sekä paikkansa pitäviä että pitämättömiä käsityksiä. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) eli tasa-arvolaki ei myöskään käsittele sukupuolen mukaan jaettuja puku-, pesu- tai wc-tiloja.

Säädettäessä vuoden 2023 lakia sukupuolen vahvistamisesta sen vaikutuksia tyttöjen, naisten tai myöskään poikien ja miesten osalta ei arvioitu. Sitä koskevassa hallituksen esityksessä vuodelta 2022 ei tehty sukupuolivaikutusten arviointia. Kyseisestä hallituksen esityksestä (HE 189/2022) löytyy kohta ”vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen”, joka kohdistuu lähinnä sukupuolivähemmistöjen edustajiin. Siinä todetaan kyllä, että juridinen sukupuoli ei yksinään ole peruste käyttää tiettyä tilaa.

Vaihtelevat käsitykset ja käytännöt

Kysymys siitä, kuka on oikeutettu käyttämään naisten (tai miesten) tiloja nousee esiin aika ajoin. Kesällä 2025 Ylellä uutisoitiin tapauksesta, jossa juridisen sukupuolensa naiseksi muuttanut henkilö vaati päästä käyttämään naisten puku- ja pesutiloja. Tähän liittyvässä toisessa Ylen uutisessa Seta ry:n edustaja tulkitsi tasa-arvolain sisältämiä syrjintäkieltoja niin, että naiseksi identifioituva henkilö on nainen, ja häntä ei saa asettaa epäedulliseen asemaan sukupuoli-identiteettinsä perusteella.

Vuonna 2026 sekä Helsingin kaupungin että Urheiluhallit Oy:n edustajat ovat todenneet Helsingin uutiset -lehden artikkelissa (26.1.26), että aikuiset voivat valita, käyttävätkö he urheilutiloissa ja uimapaikoissa naisten vai miesten pukuhuonetta. Yli 7-vuotiaiden lasten osalta nämä organisaatiot linjaavat, että he menevät oman sukupuolen pukuhuoneisiin. Urheiluhallit Oy:n linjauksessa perusteluna on muun muassa häveliäisyys ikätovereiden kesken.

Mitä tasa-arvovaltuutettu sanoo?

Tasa-arvovaltuutetun tehtävänä on ohjeistaa tasa-arvolain tulkinnasta tällaisissa tilanteissa. Sen kanta on, että puku- ja peseytymistilakysymykseen ei ole annettavissa yksiselitteisiä vastauksia tai sääntöjä. Tilanteista arvioidaan tapauskohtaisesti. Naisten rintama ry vahvisti tämän sähköpostitse tasa-arvovaltuutetulta tänä vuonna. Tasa-arvovaltuutetun toimistosta todettiin vastaussähköpostissa, että tasa-arvovaltuutetulla “ei ole yleistä, kaikkiin tilanteisiin sopivaa ohjetta siitä, mitä sukupuolitettua tilaa sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö kulloisessakin tilanteessa käyttää” ja että se suosittelee “yhtenä keinona sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamiseksi ja syrjinnän ennalta ehkäisemiseksi sitä, että sukupuolitettujen tilojen lisäksi olisi käytettävissä sukupuolineutraaleja tiloja”.

Vuonna 2022 silloinen tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara suositteli kertomuksessaan eduskunnalle että ”Lain tasolla pitäisi linjata, miten sukupuolen moninaisuus otetaan huomioon sukupuolen mukaan eriytetyissä tiloissa ja palveluissa” (s. 81). Sanamuoto kiinnittyy sukupuoli-identiteettiin pohjaavien vähemmistöjen intresseihin. Ratkottava ristiriita liittyy kuitenkin siihen, että oli kyseessä kuka tahansa, muut päättelevät hänestä ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, onko hän nainen tai mies.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät yleensä ota suoraan kantaa sukupuolittain jaettuihin tiloihin ja palveluihin, vaan keskittyvät esimerkiksi naisten ja tyttöjen syrjinnän nimenomaiseen ehkäisemiseen. Suomen tasa-arvolaki (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986) on  alun perin YK:n Naisten oikeuksien yleissopimuksen kansallista toimeenpanoa. EU:n tasa-arvodirektiivi  sallii vain yhdelle sukupuolelle tarkoitetut palvelut. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on jo vuosien ajan ollut uutta poliittista liikehdintää naisten ja tyttöjen oikeuksien turvaamiseksi aikakaudella, jolloin sukupuolen käsitettä on liudennettu politiikassa ja lainsäädännössä.

Lopuksi

XX: Tutussa taloyhtiössä käynnistettiin hiljattain talotekninen saneeraus. Ensimmäisessä työmaakokouksessa nousi esiin kysymys, pystytetäänkö tontille kyltti, joka kertoo saneerauksesta ohikulkijoille. Urakoitsija vastasi välittömästi kieltävästi, kyltti jätetään laittamatta. Mitä näkyvämmin työmaata mainostetaan, sitä suurempi riski on, että työmaa houkuttelee paikalle ei-toivottua porukkaa, jolloin tavaraa alkaa hävitä ja työmaa joutuu ilkivallan kohteeksi. Talotekniikan miehisessä maailmassa on yleisesti tunnistettu tosiasia, että työmaa materiaaleineen ja tavaroineen on alttiina varkauksille ja ilkivallalle. Toistuvasti havainnoidusta tilanteesta osataan vetää johtopäätökset ja tehdä vaadittavat käytännön toimet tilanteen ehkäisemiseksi. Vastaavanlaista toimintaa ei näy tilanteessa, jossa naiset ovat alttiina miesten tekemälle seksuaaliselle häirinnälle. Vaatimuksia miesten pitämisestä pois naisille tarkoitetuista tiloista ei kuulu. Uuden sukupuolimääritelmän myötä naiset jätetään miesten hyväntahtoisuuden varaan.

Naisilla ja tytöillä tulee olla mahdollisuus omiin pukeutumis- ja pesutiloihin sekä yksityisyys- että omantunnon syistä. Sama pätee miehiin ja poikiin. Mahdollisuus kolmansiin tiloihin tulee taata niitä tarvitseville. Samantyyppistä jaottelua voidaan tarvita myös wc-tiloissa riippuen tilaratkaisuista. On selvää, että yksinomaan itsemäärittelyyn tai juridiseen sukupuolimerkintään perustuva jaottelu ei toimi, vaan on otettava huomioon myös tiloja käyttävät enemmistön yksityisyyden ja omantunnon rajat. Puolueiden tulee ottaa tämä huomioon ja selkeyttää tilannetta lainsäädännöllä, jossa palvelujen tarjoajilla on vastuu tarjota riittävät puku- ja pesutilat ja sekä ohjeistaa asiakkaita niiden käytöstä.

Naisten rintama ry:n hallitus

Edit 30.9.2026: poistettu Naisten oikeuksien sopimusta koskeva virke, joka oli toistoa edelliseen nähden ja lisätty kuvan tekijätieto.