Kannanotto hallituksen esitykseen seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta (HE 13/22 vp)

Kannanotto hallituksen esitykseen seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta (HE 13/22 vp)

Oikeusministeriö on tuonut eduskunnan käsiteltäväksi lakiesityksen seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta (HE 13/2022 vp; 1, 2). Ministeriön alkuperäinen luonnos lakiehdotukseksi sai kovaa kritiikkiä ministeriön lausuntokierroksella, ja alkuperäistä luonnosta muokattiinkin tämän jälkeen (1, 2). Nyt eduskunnan käsiteltävänä olevassa esityksessä suurimpia muutoksia ovat raiskauksen tunnusmerkistön muuttaminen suostumusperustaiseksi ja lapsiin kohdistuvan seksuaalirikosten lainsäädännön tiukentaminen. Myös seksuaaliseen häirintään liittyvää rikoslainsäädäntöä ollaan uudistamassa.

Raiskaus määritellään uudessa lakiesityksessä kansainvälisten suositusten (3, 4) mukaisesti suostumuksen puutteen eli vapaaehtoisuuden mukaan. Eräänä perusteena lakiesityksessä mainitaan tutkimukset, jotka koskevat raiskausten uhrien jäätymistä:

[V]uonna 2017 tehdyssä Tukholman Karoliinisen instituutin tutkimuksessa lähes 70 % kyselyyn vastanneista raiskauksen uhreista oli kokenut merkittävää kykenemättömyyttä liikkua, ja lähes 50 % oli kokenut äärimmäistä kykenemättömyyttä liikkua. Aiempien kansainvälisten tutkimusten mukaan vastaavaa jäätymistä on kokenut noin 40–50 % raiskausten uhreista. Jäätyminen oli Karoliinisen instituutin tutkimuksen mukaan todennäköisempää aiemmin seksuaalista väkivaltaa kokeneilla. 

(HE 13/2022 vp, s. 26–27)

Jäätymisen vuoksi uhrin voi olla vaikea osoittaa vastustelevansa sukupuoliyhteyttä, mikä on aiemmassa laissa ollut tärkeä osa raiskauksen tunnusmerkistöä. Jäätyessään uhri ei kuitenkaan voi osoittaa suostuvansa sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti. On kiitettävää, että lakiesityksessä nostetaan esiin seksuaalisen väkivallan todellinen vaikutus uhriin. Lakiesityksessä suostumuskysymys sanoitetaan seuraavasti: 

Henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen voidaan pitää vapaaehtoisena, kun hän on osallistunut siihen omasta valinnastaan, joka hänellä on ollut riittävä kyky ja vapaus tehdä (valinnanmahdollisuus). Raiskaussäännöksessä määriteltäisiin erikseen tilanteet, joissa henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen ei ole pidettävä vapaaehtoisena. […] [R]aiskauksen tunnusmerkistö täyttyisi jo sillä perusteella, että sukupuoliyhteyden toinen osapuoli ei ollut sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti. […] Vapaaehtoisen osallistumisen ilmaisemiselle ei asetettaisi muodollisia edellytyksiä. Ihmisten erilaisia tapoja ilmaista vapaaehtoisuutensa sanallisesti tai muulla tavalla ei olisi sääntelyllä tarkoituksenmukaista rajoittaa. Erilaisten ilmaisujen merkitykset voivat olla vahvasti tilannesidonnaisia. […] Raiskaussäännöksessä mainittaisiin myös muut tilanteet, joissa toisen osallistumista ei olisi pidettävä vapaaehtoisena. Ne koskisivat pakottamista henkilöön kohdistuvalla väkivallalla tai uhkauksella sekä tilanteita, joissa toinen ei ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Tekoa pidettäisiin näissä tapauksessa siis raiskauksena siitä riippumatta, onko henkilö näennäisesti ilmaissut vapaaehtoisuutensa vai ei.

(HE 13/2022 vp, s. 53–54)

Lakiesityksessä käytetään ”suostumuksen” sijaan termiä ”vapaaehtoisuus”, sillä suostumuksella on Suomen laissa jo tästä kontekstista poikkeava merkitys (HE 13/2022 vp, s. 81). Lakiesityksessä mainitaan, että Ruotsissa vastaavaa lainsäädäntöä laadittaessa ongelmaksi muodostui vapaaehtoisuuden ilmaisun määrittely. Ongelmaksi voi luonnollisesti muodostua se, miten suostumus määritellään laissa ja tulkitaan tuomioistuimissa, jos sitä pidetään ”vahvasti tilannesidonnaisena”. On hyvä, että lainsäädännön uudistukseen olisi erikseen kirjattu tilanteet, joissa henkilö ei voi vapaaehtoisuuttaan ilmaista. Lakiesitykseen lisätyt maininnat uhrin päihtymyksestä tai pelkotilasta sekä uhrin ja tekijän välisestä valtasuhteesta sekä sukupuoliyhteyden äkillisyydestä suostumukseen vaikuttavina tekijöinä ovat tervetulleita (HE 13/2022 vp, s. 55). Naisten rintama ry katsoo, että lainsäädännön uudistamiselle vapaaehtoisuuteen perustuvaksi on vahvat perusteet, ja että esitystä laativa työryhmä on suostumuskysymyksen kohdalla ottanut huomioon monia asiaan liittyviä ongelmakohtia.

Itse sukupuoliyhteyden nykyistä määritelmää laissa pidetään ongelmallisena, sillä sukupuoliyhteys käsitetään kehoon tunkeutumiseksi tai sukupuolielimen ottamiseksi kehoon (HE 13/2022 vp, s. 18, 44). Tällä nk. penetraatiokeskeisellä käsityksellä on ilmiselvät historialliset ja tosiasialliset juurensa, ja siitä voidaan päätellä, kumpi sukupuolista on perinteisesti ollut tekijänä ja kumpi uhrina raiskausrikoksissa. On kuitenkin totta, että on tilanteita, joita voitaisiin arkijärkisesti pitää raiskauksena, mutta jotka eivät sitä tuon nykyisen sukupuoliyhteyden määritelmän perusteella ole.

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten lainsäädäntöä ollaan tiukentamassa niin, että sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa olisi lain silmissä aina lapsenraiskaus, sillä uudessa laissa alle 16-vuotiaan ei katsota voivan antavan suostumustaan sukupuoliyhteyteen. (HE 13/2022 vp, s. 44, 58-59; Viitaten myös Lanzaroten sopimukseen, 5) Naisten rintama ry pitää tätä uudistusta lainsäädäntöön erityisen tervetulleena. Tyttöjen kasvurauha on turvattava, eikä lasten voida katsoa olevan kypsiä tekemään päätöstä sukupuoliyhteydestä. Lapsipornon kohdalla lakiesityksessä toivotaan, että lainopillinen termi muutettaisiin ”lasta esittävästä sukupuolisiveellisyyttä rikkovasta” ”lasta seksuaalisesti esittäväksi”. Tämä termimuutos vastaisi paremmin arkikieltä. Lisäksi lasta seksuaalisesti esittävän materiaalin hallussapidoksi katsottaisiin jatkossa tietoinen hakeutuminen sivustoille, joissa tällaista materiaalia on vapaasti nähtävillä, ja lisäksi lapsipornoksi katsottaisiin myös sellainen materiaali, jossa esiintyvän henkilön voidaan olettaa olevan alle 18-vuotias. Aiemmin jälkimmäinen on edellyttänyt kuvissa esiintyvän henkilön iän todentamista tutkimuksin (HE 13/2022 vp, s. 59). Naisten rintama ry näkee nämä ehdotetut muutokset positiivisiksi.

Seksuaaliseksi ahdisteluksi määritellään lakiesityksessä myös muu kuin fyysinen kosketus. Esityksen mukaan lakivaliokunta on kannattanut mietinnössään sitä, että seksuaalinen häirintä ymmärretään monitahoisena ilmiönä. Kuitenkin lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että ”tekotapojen moninaisuuden ja häirinnän kokemuksen subjektiivisuuden vuoksi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen asettaman tarkkarajaisuuden vaatimuksen täyttävän rangaistussäännöksen laatiminen on haasteellista.” (HE 13/2022 vp, s. 39-42, 57) Lakiesityksessä tämän muutoksen perusteena on etenkin se, että seksuaalinen häirintä on enenevissä määrin siirtynyt internetiin. Esityksessä mainitaan myös, että verkon kautta tapahtuva häirintä aiheuttaa alustavien tutkimusten mukaan uhrille vastaavaa psyykkistä kärsimystä kuin kasvotusten tapahtuva häirintä. Erityisen kiitettävä tämä muutos on lasten suojelemiseksi. Seksuaalinen ahdistelu ja lasten seksuaalinen saalistaminen  tapahtuu nykyään paljolti internetissä (HE 13/2022 vp, s. 29), ja lakeja tulee muuttaa vastaamaan sosiaalisen median mukanaan tuomiin ongelmiin. Naisten rintama ry katsoo tämän uudistuksen arvokkaaksi tavoitteiltaan, joskin uudistuksen kirjaaminen lakiin voi osoittautua haastavaksi.

Seksuaalirikoslainsäädäntöä on Suomessa tiukennettu ja uudistettu useaan otteeseen erityisesti vuodesta 1999 alkaen (HE 13/2022 vp, s. 7). Lakiesityksessä mainitaan kuitenkin seuraavaa:

Törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yleisin rangaistuslaji on ehdoton vankeusrangaistus. Osuuttaan on kuitenkin Krimon tutkimuksen mukaan kasvattanut voimakkaasti ehdollisen ja yhdyskuntapalvelun yhteisrangaistus, jota on tuomittu aineistossa lähes yhtä paljon kuin ehdotonta vankeutta. Ehdottoman vankeuden osuus on vähentynyt tuomioissa vuoden 2011 jälkeen, sillä sukupuoliyhteyden sisältäviä tekoja arvioidaan todennäköisemmin törkeinä, minkä seurauksena keskimääräinen törkeänä arvioitu teko on vähemmän vakava kuin ennen lainmuutosta. Ennen lainmuutosta törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tuomioista 80 % määrättiin tutkimuksessa viitatun aiemman tutkimuksen mukaan ehdottomana, nyt ehdottomien tuomioiden osuus on puolittunut 40 %:iin. 

(HE 13/2022 vp, s. 31; lihavointi lisätty)

Tämä herättää kysymyksen seksuaalirikoslainsäädännön tiukentamisen vaikutuksista niistä annettaviin rangaistuksiin. Mikäli törkeitä tekoja ei oikeussalissa ole tulkittu niin vakavina kuin todennäköisesti on ollut lainsäädännön tarkoituksena, voidaanko olettaa, että nyt käsiteltävänä olevan lakiesityksen tiukennuksilla olisi käytännön vaikutusta? Parhaimmistakaan lakiuudistuksista ei ole hyötyä, mikäli rikoksista annettavat rangaistukset eivät muutu ankarammiksi uudistuksissa toivotulla tavalla. Raiskauksen uhriksi joutuneiden naisten toivomisen varaa jättävästä kohtelusta näiden rikosten tutkintaprosessin aikana ja tuomioistuimissa on myös uutisoitu äskettäin, kuten myös siitä, että hovioikeudessa seksuaalirikosten tuomiot usein lievenevät (6).  Vaikka lainsäädäntövallalla ei Suomessa vallan kolmijako-opin mukaan ole oikeutta puuttua tuomiovaltaan, Naisten rintama ry toivoisi, että tuomioistuimet Suomessa tiukentaisivat linjaansa naisten ja tyttöjen oikeuksien suojelemiseksi. Kuten lakiesityksessä todetaan:

Ennen rangaistussääntelyn muokkaamista tai sen soveltamisalan laajentamista on myös arvioitava, voidaanko rangaistussäännöksellä vaikuttaa rikoskäyttäytymiseen. Tekoja ei tule säätää rangaistaviksi, jos rangaistussäännöksellä on lähinnä symbolinen merkitys konkreettisten vaikutusten sijaan.

(HE 13/2022 vp, s. 35)

Lisäksi tulisi huolehtia siitä, että poliisilla olisi riittävää tietotaitoa sekä resursseja tutkia seksuaalirikoksia niinä sukupuolittuneina rikoksina kuin ne ovat. Tämä koskettaa myös esityksessä mainittua paritukseen liittyvää seksuaalirikollisuutta ja poliisin ihmiskauppatyöryhmän toiminnan jatkon turvaamista esim. rahoituksella.

Lakiesityksessä nyt esitettävien tiukennusten taustalla ovat sekä Istanbulin sopimus ja sen toteutumista valvovan GREVIO-työryhmän vahvat suositukset Suomelle, että naisten syrjinnän poistamiseksi solmitun CEDAW-yleissopimuksen valvontakomitean ohjeistukset (3, 4). Esityksessä ei kuitenkaan tuoda riittävän painokkaasti esille sitä, miten sukupuolittuneesta ongelmasta seksuaalirikoksissa on kyse, vaan puhutaan yleisesti ”ihmisten suojelemisesta” (HE 13/2022 vp, s. 31). Tämä lienee osa Suomen Istanbulin sopimukseen liittyen omaksumaa sukupuolineutraalia linjaa, jossa Suomi tulkitsee sopimusta sisällyttäen siihen myös muiden kuin naisten kohtaaman väkivallan (7). Lakiesityksessä mainitaan, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla 92 % uhreista on tyttöjä ja tekijöistä 99 % miehiä (viitaten KRIMO-tutkimukseen, HE 13/2022 vp, s. 30). Vauhkosen, Kaakisen ja Hoikkalan vuonna 2021 valtioneuvostolle tekemässä tutkimuksessa seksuaalirikosten tekijöistä sukupuolikysymystä ei vaivauduta edes käsittelemään, vaan suositellaan aiheesta kiinnostunutta lukijaa perehtymään tutkimuksen liitteessä annettuun taulukkoon (8), joka näyttää seuraavalta:

Kuva: Taulukko seksuaalirikosten tekijöiden sukupuolijakaumasta Suomessa vuosina 2010–2020 (8).

Lakiesityksessä mainitaan myös yleisempiä lukuja, joista voi saada osviittaa seksuaalirikosten uhrien sukupuolijakaumasta: 

Kansallisesta rikosuhritutkimuksesta saatavat arviot uhrikokemusten yleisyydelle ovat aiempaa korkeampia: vuoden 2019 kyselyssä 2,8 prosenttia naisista ja 0,3 prosenttia miehistä ilmoitti joutuneensa vastoin tahtoaan sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamisen taikka tällaisen yrityksen kohteeksi kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana. 

(HE 13/2022 vp, s. 22)

Näiden lukujen perusteella naiset joutuisivat Suomessa seksuaalirikosten uhreiksi keskimäärin yli seitsemän kertaa miehiä useammin. On ilmiselvää, että miehet ja pojatkin voivat joutua seksuaalirikosten uhreiksi, ja että mahdollisen lakiuudistuksen tulee suojella myös heitä. Naisten rintama ry toivoisi silti, että tulevassa laissa muistettaisiin painottaa enemmän ilmiön sukupuolittuneisuutta. Niiden kansainvälisten suositusten, joiden mukaan hallitus on tätä lainsäädäntöä uudistamassa, perustana on naisten ja tyttöjen oikeuksien turvaaminen. Vaikka Suomi pyrkisi muokkaamaan lakejaan kansainvälisten sopimusten mukaisiksi, voidaan kysyä, miten onnistunutta tämä on, jos sopimusten taustalla olevat ajatukset jätetään huomioimatta.

Kokonaisuudessaan hallituksen uudistus seksuaalirikoslain uudistuksesta on yhdistyksemme mielestä onnistunut ja tervetullut. Toivomme, että uudistukset saadaan tuotua käytäntöön tavalla, joka hyödyttää naisia ja tyttöjä, jotka ovat seksuaalirikosten pääasiallisia uhreja. Tässä tärkeässä osassa on lakien soveltaminen sekä tuomioiden että rikosten tutkinnan tasolla, ja uhrien huomioiminen näissä prosesseissa entistä paremmin. Tämä vaatii sekä resursseja että koulutusta.

Naisten rintama ry:n hallitus

Lähteet:

(1) OM 18.2.2022: ”Hallituksen esitys eduskunnalle seksuaalirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi”, HE 13/2022. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_13+2022.aspx

(2) IS 17.2.2022: ”Henriksson: Uudessa laissa raiskauksen määrittelee uhrin tahto”. https://www.is.fi/politiikka/art-2000008621902.html

(3) GREVIO, 2019: “Baseline Evaluation Report: Finland”. https://rm.coe.int/grevio-report-on-finland/168097129d

(4) UN/CEDAW, 10.3.2014: “Concluding observations on the seventh periodic report of Finland”. https://um.fi/documents/35732/48132/committee_s_concluding_observations_on_the_7th_periodic_report_of_finland_/f65571c2-2a4c-d970-1082-d459c49afde9?t=1525646895041

(5) FINLEX, 16.9.2011: ”Tasavallan presidentin asetus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta”. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2011/20110088

(6) Yle, 18.2.2022: ”Raiskattu”. https://yle.fi/uutiset/3-12317139

(7) Valtioneuvosto/STM Sosiaali- ja terveysministeriö 14.12.2017: “Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma”. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160401

(8) Vauhkonen, Kaakinen & Hoikkala/Valtioneuvosto, 2021: ”Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja ennaltaehkäisemisen mahdollisuudet”. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/338590/VNTEAS_2021_56.pdf?sequence=1