Kannanotto: naisten kohtaaman väkivallan ehkäisy Suomessa

Kannanotto: naisten kohtaaman väkivallan ehkäisy Suomessa


Naisten kohtaama väkivalta, erityisesti seksuaalinen ja lähisuhdeväkivalta, on eräs suurimmista naisten kohtaamista tasa-arvoloukkauksista Suomessa. Naisten kohtaaman väkivallan ehkäisemisestä puhuttaessa viitataan usein Istanbulin sopimukseen, eli Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (1). Tässä tekstissä käsittelemme sitä, miten Istanbulin sopimus toteutuu Suomessa, ja mikä on kantamme siihen, miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tulisi Suomessa ehkäistä. Viittaamme tekstissä suoraan aiheiden kannalta relevantteihin Istanbulin sopimuksen artikloihin.

Turvakodit

Istanbulin sopimuksen mukaan siihen sitoutuneiden maiden tulee varmistaa riittävät turvakotipalvelut väkivaltaa kokeneille naisille (artikla 23; 1). Suomessa erityistä huolta on herättänyt turvakotien riittämätön määrä, jota viime vuosina on saatu nostettua julkisen rahoituksen turvin (2).  Turvakotien saavutettavuus on eräs ongelma Suomessa. Erityisesti Pohjois-Suomessa matkaa lähimpään turvakotiin voi olla satoja kilometrejä, ja ongelmaa paikkaamaan on kehitetty esimerkiksi etäturvakoteja. Osaltaan tämä liittyy Suomen muuhun Eurooppaan verrattuna harvaan asutukseen. Suomessa on vain yksi turvakoti, joka on suunnattu ainoastaan naisille, turvakoti Mona, jota ylläpitää Monika-naiset liitto ry. Kuitenkin 92 % turvakotien asiakkaista on naisia (3). 

Suomessa toistuvan lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuvista 80 % on naisia, mutta EU-tasolla tehtyjen tutkimusten yhteydessä on myös todettu, että suuri osa naisten kohtaamasta väkivallasta on piilorikollisuutta. On selvää, että miehetkin voivat tarvita turvakotia – kuitenkin ehdottomasti suurimmassa osassa tapauksia lähisuhdeväkivallan tekijä on mies. (2) Ei ole tarkoituksenmukaista, että miesten harjoittamasta väkivallasta kärsineet naiset joutuvat jakamaan yhteisiä tiloja miesten kanssa paikassa, jonka tulisi luoda turvallisuuden tunnetta näille naisille. Naisten rintama ry katsoo, että turvakotipaikkoja tulisi lisätä, ja huolehtia siitä, että lähisuhdeväkivaltaa kohdanneilla naisilla olisi halutessaan pääsy sukupuolten mukaan eriteltyihin palveluihin. Tätä suosittaa myös Istanbulin toimeenpanoa valvova GREVIO (2). 

Orpon hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että sekä turvakotien että raiskauskriisikeskusten saavutettavuutta pyritään parantamaan. Sosiaaliturva- ja tasa-arvoministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan tämä tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että syksyn 2023 budjettiriihessä turvakotien ja raiskauskriisikeskusten määrärahoja lisätään (4).

Seksuaalirikosten uhrit

Istanbulin sopimuksen mukaan sen jäsenvaltioiden tulee tarjota seksuaalisen väkivallan uhreille riittäviä tukipalveluita (artikla 25; 1). Suomessa on perustettu useampia palveluita seksuaalisen väkivallan uhreille, kuten Helsingissä, Jyväskylässä ja Rovaniemellä Raiskauskriisikeskus Tukinainen (5), Turussa Koski-hanke (6), Tampereella Välitä-hanke (7) sekä 20 eri paikkakunnalla toimivat Seri-keskukset (8). Hankerahoituksella toimivat palvelut ovat määräaikaisia, mikä voi vaarantaa palveluiden jatkuvuuden. Naisten rintama ry kannattaa Seri-tukikeskusten kaltaista moniammatillista toimintaa seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden auttamiseksi. Vastaavien hankkeiden rahoitus tulee turvata. Entistä enemmän apua seksuaalirikosten uhreille tarjoaa uusi seksuaalirikoslainsäädäntö, johon olemme jo aiemmin ottaneet kantaa (9). Kuten kyseisen lain valmistelun yhteydessä on todettu, uusien lakien säätämisestä ei ole hyötyä, mikäli lakeja sovelletaan puutteellisesti. 

Istanbulin sopimuksessa todetaan, että jäsenvaltioilla on velvollisuus huolehtia seksuaali- ja lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturvan toteutumisesta (artikla 29; 1). Suomessa uhrien oikeusturvan toteutumiselle olennaista olisi, että sekä seksuaali- että lähisuhdeväkivallasta annettavista tuomioista määräisivät puolueettomat, sekä kansainvälisen että kotimaisen naisia suojelevan lainsäädännön sisäistäneet oikeuslaitokset. Sama pätee myös rikosten tutkintaan, jossa on Suomessa uutisoitu olevan suuria puutteita (10). 

Keskustelua on viime aikoina herättänyt lautamiesjärjestelmän soveltuvuus seksuaalirikoksista annettujen tuomioiden yhteydessä (11). Naisasialiitto Unioni onkin ottanut kantaa lautamiesjärjestelmän lakkauttamisen puolesta (12). Myös Naisten rintama ry katsoo, että lautamiesjärjestelmä tulisi lakkauttaa. Seksuaalirikoslainsäädännön uudistustyön yhteydessä todettiin, että sitä mukaa, kun seksuaalirikoslainsäädäntöä on aiemmin kiristetty, seksuaalirikoksista annettuja tuomioita on saatettu lieventää suhteessa tehtyyn rikokseen (9, 13) lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti. Naisten rintama ry katsoo, että seksuaalirikoksista annettavia tuomioita ei tulisi lieventää tällä tavoin. 

Seksuaalirikosten määrän on todettu olevan Suomessa kasvussa, mihin saattaa osaltaan vaikuttaa digitalisaatio. Samalla uuden seksuaalirikoslainsäädännön on arveltu lisäävän seksuaalirikoksista tehtävien rikosilmoitusten määrää. (13) Olisikin tärkeää, että resursseja seksuaalirikosten tutkimiseen lisättäisiin sitä mukaa, kun lakeja muutetaan (9). Seksuaalirikoksissa kohteena on useimmiten nainen. Esimerkiksi vuonna 2016 poliisin tietoon tulleiden raiskausrikosten tekijöistä valtaosa oli miehiä, naisia oli tekijöistä vajaa prosentti. Uhreista 96 % oli naisia. (14) 

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomiseen (engl. ”female genital mutilation”) tulee Istanbulin sopimuksen mukaan erikseen puuttua (artikla 38; 1). Suomessa ei tulisi vältellä julkista keskustelua asiasta tai siihen puuttumista. Suomessa silpomisen uhriksi joutuneita tyttöjä ja naisia arvioidaan olevan 10 000, joskaan tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä kattavaa rekisteritietoa aiheesta ei ole Suomessa kerätty. Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) on kehittänyt metodin rekisteritiedon keräämiseksi. Suomen tulisikin kartoittaa systemaattisesti, kuinka paljon silvottuja ja silpomisriskissä eläviä tyttöjä ja naisia Suomessa elää, jotta silpomisen estämiseksi kehitettyjen toimenpideohjelmien tehoa voitaisiin mitata luotettavasti. Silpomisesta on Suomessa kerätty tietoa mm. äitiyskortteihin vuodesta 2017. (15)

STM:n tavoiteohjelmassa silpomisen estämiseksi (2021) asiaan pyritään puuttumaan esim. ammattilaisten kouluttamisella niin sote-alalla, koulutus- ja tutkimusalalla kuin järjestökentälläkin. Ohjelmassa toimenpiteeksi esitetään myös vaikuttaminen  johtaviin henkilöihin niissä yhteisöissä, joissa silpominen nähdään kulttuurisena perinteenä. Islamin oppineiden kannanottojen silpomista vastaan tiedetään vaikuttaneen ainakin radikaalimpien silpomisperinteiden määrään. STM:n tavoiteohjelman mukaan silpomisten ehkäisy on maailmalla parhaiten onnistunut niissä yhteisöissä, joissa silpomisesta päätetään itse luopua valistuksen seurauksena, ja joissa otetaan mahdollisesti käyttöön jokin muu silpomisen korvaava seremonia. Uskonnollisten johtajien lisäksi suuri vaikutus tyttöjen silpomiseen on tyttöjen sukulaisnaisilla. (15) Naisten oman tietoisuuden ja naisten välisen solidaarisuuden lisäämisellä olisikin suuri vaikutus silpomisen yleisyyteen. Voidaan myös pohtia, mikä rooli olisi toimivalla kotouttamispolitiikalla, kuten maahanmuuttajataustaisten naisten saamisella mukaan työelämään ja suomen kielen oppimisen tukemisella.

Orpon hallituksen hallitusohjelmassa silpomiseen pyritään puuttumaan sen kriminalisoivan lainsäädännön selkeyttämisellä. (16) Silpomista on pyritty kriminalisoimaan omana rikoksenaan Suomessa jo aiemmin, mutta prosessi jäi Marinin hallituskaudella kesken. Oikeusministeriön selvityksessä ei päästy yksimielisyyteen esim. siitä, miten voidaan lainopillisesti erottaa tyttöjen silpomisten lievemmät muodot poikien ympärileikkauksesta, ja lasten asettaminen “eriarvoiseen” asemaan sukupuolen perusteella nähtiin perustuslaillisesti ongelmalliseksi. (17) Naisten rintama ry katsoo tarpeelliseksi, että naisten sukuelinten silpominen kriminalisoidaan Suomen rikoslaissa erikseen. 

Uhrien tunnistaminen eri palveluissa, ehkäisyohjelmat ja sovittelu

Istanbulin sopimus edellyttää, että siihen sitoutuneet maat luovat ja harjoittavat tehokkaita, kokonaisvaltaisia ja yhtenäisiä toimintatapoja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi (artikla 7; 1), minkä lisäksi maiden tulisi muuttaa lainsäädäntöään niin, että se mahdollisimman tehokkaasti puuttuu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan (artikla 12; 1).  Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisessa on tärkeää tunnistaa palveluiden, kuten turvakotien ja raiskauskriisikeskusten, saavutettavuuden lisäksi auttamisprosessin eri vaiheissa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Suomessa ongelmia voidaan havaita sekä palveluihin ohjaamisessa että väkivallan ehkäisytyön sisällä.

Erääksi suureksi ongelmaksi suomalaisessa lähisuhdeväkivallan ehkäisytyössä on nostettu uhrien tunnistaminen erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, mikä vaikeuttaa oikeisiin tukipalveluihin ohjaamista. Vain prosentti hoitoon hakeutuvista lähisuhdeväkivallan uhreista tunnistetaan terveydenhuollossa, vaikka he käyttävät palveluita 80 % enemmän kuin muu väestö (18). Orpon hallitusohjelmassa on kirjaus väkivallan uhrien tunnistamisen parantamisesta viranomaistyössä (16). GREVIO on huomauttanut Suomea erityisesti maahanmuuttajataustaisten naisten pääsemisestä ehkäisevien palveluiden piiriin, ja korostanut, että maahanmuuttajataustaisille naisille tulisi kotoutumisprosessin yhteydessä tarjota riittävästi tietoa eri palveluista. GREVIOn mukaan käännyttämisen pelko ei saa olla esteenä palveluihin hakeutumiselle. (2)

Suomessa väkivallan tekijöiden ohjaaminen väkivaltaa ehkäisevien palveluiden, kuten eri terapiamuotojen, pariin ei kuulu rikosseuraamusprosessiin toisin kuin monissa muissa maissa. Tarjolla olevat eri terapiamuodot vaihtelevat Suomessa palveluntarjoajasta riippuen, vaikka kansainvälisten suositusten mukaan väkivallan ehkäisyyn tulisi ensisijaisesti käyttää profeministisiä ja kognitiivis-behavioristisia hoitokeinoja. Tunnetuin näitä hoitokeinoja hyödyntävä toimija Suomessa on Espoon Lyömätön Linja. Kaikki toimijat eivät sitoudu yksiselitteisesti kansainvälisten suositusten mukaisiin toimintatapoihin. Esimerkiksi Helsingin miessakkien lyömätön linja on tiettävästi käyttänyt  vuorovaikutuksellisiin ja psykodynaamisiin viitekehyksiin kytkeytyviä työmuotoja. (19)

Naisten rintama ry katsoo, että suomalaista väkivallan ehkäisytyötä tulisi kehittää paremmin kansainvälisiä standardeja vastaavaksi. Lähisuhdeväkivallan rikosprosessia tulisi Suomessa kehittää niin, ettei lähisuhdeväkivaltarikoksia soviteltaisi. Orpon hallitusohjelmassa on tästä kirjaus (16). Myös hätävarjelun liioitteluun liittyvää lainsäädäntöä tulisi kehittää, sillä nykyinen lainsäädäntö ei huomioi riittävän hyvin naisten ja miesten biologisia eroja esim. fyysisen voiman suhteen, saati lähisuhdeväkivaltatilanteiden dynamiikkaa (20). 

Naisiin kohdistuvan väkivallan sukupuolittuneisuuden tunnistaminen

Suomi on saanut Istanbulin sopimuksen toteutumista valvovalta GREVIOlta huomautuksen siitä, että Suomen lähestymistapa Istanbulin sopimuksen velvoitteiden toteuttamiseen on ollut liian sukupuolineutraali (2). GREVIOn mukaan Suomen tulisi huomioida entistä paremmin se, että naiset joutuvat väkivallan uhreiksi juuri sukupuolensa vuoksi.

Esimerkiksi tästä voidaan nostaa Oikeusministeriön vuonna 2022 julkaisemat laatukriteerit väkivallan ehkäisy- ja katkaisuohjelmille, joissa sukupuolinäkökulma on puutteellinen . Julkaisussa keskitytään “moninaisuuteen” ja tekijöiden ja väkivaltatilanteiden “heterogeenisyyteen”, mutta lähisuhde- ja seksuaaliväkivallan sukupuolittuneisuuteen ei oteta kantaa. (21) On totta, että väkivalta ilmiönä kattaa muutakin kuin lähisuhde- ja seksuaaliväkivallan, mutta on myös erikoista, että tätä ilmiötä ei laatukriteereitä laadittaessa ole otettu huomioon. Naisten rintama ry:n kanta on, että laatukriteereitä tulisi päivittää niin, että sukupuolittunut väkivalta otetaan niissä erityisesti huomioon.

Istanbulin sopimuksen englanninkielisessä versiossa naisiin kohdistuvaa sukupuolittunutta väkivaltaa kuvataan termillä ’gender-based violence’. Käsitteen ’gender’ eli (sosiaalinen) sukupuoli sopimus määrittelee “kulttuurisiksi konventioiksi ja rooleiksi, jotka yhteiskunta katsoo naisille ja miehille sopiviksi” (artikla 3; 1). Naisten rintama ry sen sijaan katsoo, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voida erottaa biologisesta sukupuolesta (eng. ‘sex’). Käsitettä ’sex’ eli biologinen sukupuoli ei sopimuksessa kuitenkaan määritellä eikä käytetä lainkaan, vaan ’gender’-sanaa käytetään ilmeisesti myös synonyyminä biologiselle sukupuolelle.

Istanbulin sopimuksessa painotetaan tavoitetta purkaa naisten kannalta haitallisia sukupuolirooleja ja -stereotypioita (artikla 12; 1), mikä aiheuttaa käsitteellisen ristiriidan: Naisiin kohdistuvien ennakkokäsitysten ja niistä aiheutuvien ilmiöiden, kuten sukupuolittuneen väkivallan, vastustaminen on mahdotonta, jos naiseus määritellään näiden ennakkokäsitysten (eng. ‘gender’) kautta. (On lisäksi huomioitava, että nykypäivänä englannin kielen sana ’gender’ ulotetaan monissa yhteyksissä tarkoittamaan henkilön sukupuoli-identiteettiä, eikä suomenkielisessäkään keskustelussa ole aina selvää, puhutaanko sukupuolesta, sukupuolirooleista vai sukupuoli-identiteetistä.) Naisten rintama ry huomauttaa, että käsitteiden määritteleminen ja käyttäminen täsmällisesti on tärkeää, kun puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja muista sukupuolittuneista ilmiöistä, jotta ilmiöihin ja niiden juurisyihin voidaan puuttua. Naisten rintama ry katsoo, että naiseus määrittyy biologisesti.

Suomella on Istanbulin sopimuksen mukaan velvollisuus kerätä tilastotietoa naisten kohtaamasta väkivallasta, kuten sen syistä ja seurauksista, tapausten yleisyydestä sekä väkivallasta annetuista tuomioista (artikla 11; 1). STM:n toimenpideohjelmassa esitetään tarkoitukseen suunnitellun Kanta-asiakirjan käytön edistämistä. Kanta-kirjausten perusteella puolestaan voitaisiin luoda tilastotietoa aiheesta. (2) Naisten rintama ry pitää hyvänä tavoitteena sitä, että viranomaisilta edellytetään jatkossa perusteellisempaa lähisuhdeväkivaltatapausten kirjaamista. Tilastoinnin ei silti tulisi perustua ainoastaan tähän. Myös esim. kansalliset kyselytutkimukset voisivat olla tarpeen ilmiön tilastoinnissa, joskin itseraportointiin perustuvat tutkimukset voivat olla alttiita virheille. Suomi uudisti äskettäin lainsäädäntöään niin, että juridinen sukupuoli voidaan vaihtaa itseilmoituksella. Naisten rintama ry:n mielestä on syytä pohtia, voiko tämä lakiuudistus vaikeuttaa naisiin kohdistuvan väkivallan tilastointia ja Istanbulin sopimuksen vaatimusten täyttämistä erityisesti marginalisoitujen väestöryhmien kuten vankien kohdalla (22). 

Yhteenveto

Naisten rintama ry katsoo, että Istanbulin sopimuksen tavoitteet ovat vielä osin Suomessa saavuttamatta. Suomessa on tehty myös arvokasta työtä tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä voidaan nähdä esimerkiksi Seri-tukikeskusten kohdalla. Naiserityisyyden huomioiminen ja sopimuksen liian sukupuolineutraali tulkintatapa ovat kuitenkin huolenaiheita, minkä lisäksi eri palveluiden saavutettavuudesta, rahoituksesta ja standardoinnista tulee Suomessa huolehtia paremmin. Myös naisiin kohdistuvien seksuaali- ja väkivaltarikosten tuomioiden täytäntöönpanosta tulee huolehtia, ja rikoslakia tarkentaa naisten ja tyttöjen sukuelinten silvonnan osalta. Naisten rintama ry seuraa ja kommentoi sopimuksen toimeenpanoa Suomessa mm. juuri alkaneen Petteri Orpon hallituskauden aikana.

Naisten rintama ry:n hallitus

Lähteet:

1 Euroopan komissio 2011: “Council of Europe Convention on preventing and combating violence against women and domestic violence”. https://rm.coe.int/168008482e

2 STM 2022:7: “Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025”. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163902/STM_22_7_J.pdf?sequence=1

3 THL: “Turvakotipalvelut 2022”. https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaalipalvelut/turvakotipalvelut

4 IL 5.8.2023: “Kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen: Näin hallitus huomioi vähemmistöt”. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/98559d85-bd3b-4d75-9ea5-d6c66afe322e

5 Raiskauskriisikeskus Tukinainen. https://tukinainen.fi/

6 Lounais-Suomen mielenterveysseurat ry: “Koski-työ seksuaaliväkivallan uhrin tukena”. https://www.mielenterveysseurat.fi/turku/koski/

7 Setlementti Tampere: “Välitä! -hanke”. https://www.seksuaalivakivalta.fi/tietoa-meista/valita-hanke/

8 THL: “Seri-tukikeskus seksuaaliväkivallan uhreille”. https://thl.fi/fi/web/vakivalta/apua-ja-palveluja/seri-tukikeskus-seksuaalivakivallan-uhreille

9 Naisten rintama ry:” Kannanotto hallituksen esitykseen seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta (HE 13/22 vp)”. https://www.naistenrintama.fi/tiedotteet-ja-kannanotot/kannanotto-hallituksen-esitykseen-seksuaalirikoslainsaadannon-uudistamisesta-he-13-22-vp/

10 MTV Uutiset: “Lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikosten tutkinnoissa merkittäviä laiminlyöntejä – ongelmia erityisesti Itä-Uudenmaan ja Pohjanmaan poliisilaitoksilla”. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lahisuhdevakivallan-ja-seksuaalirikosten-tutkinnoissa-merkittavia-laiminlyonteja-ongelmia-erityisesti-ita-uudenmaan-ja-pohjanmaan-poliisilaitoksilla/8578266

11 Yle Uutiset: “Lautamiehiä on istunut suomalaisilla käräjillä jakamassa tuomioita 1400-luvulta lähtien – nyt järjestelmälle vaaditaan loppua”. https://yle.fi/a/3-12468028

12 Naisasialiitto Unioni: “Hallitusohjelmatavoitteemme”. https://naisunioni.fi/eduskuntavaalit-2023/

13 Hallituksen esitys eduskunnalle seksuaalirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi (HE 13/2022 Vp). s. 21-29, 31, 67. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_13+2022.pdf

14 Rikoksentorjunta.fi: “Seksuaalirikokset”. https://rikoksentorjunta.fi/seksuaalirikokset

15 STM 2021:16: “Toimintaohjelma – Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estäminen”. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162904/STM_2021_16_J.pdf

16 VN 2023:58: “Vahva ja välittävä Suomi – Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023”. s. 194-196.

17 OM 2023:6: “Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen rangaistavuuden selkeyttäminen rikoslaissa”. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164633/OM_2023_6_ML.pdf?sequence=1&isAllowed=y

18 JY 10.9.2021: “Lähisuhdeväkivallan tehokkaampi tunnistaminen auttaisi laskemaan terveydenhuollon kustannuksia (Siltala)”. https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2021/08/10-9-2021-psm-heli-siltala-kasvatustieteiden-ja-psykologian-tiedekunta-psykologia

19 Rikoksentorjunta.fi: “Lähisuhde- ja perheväkivallan katkaisuohjelmat”. https://rikoksentorjunta.fi/lahisuhde-ja-perhevakivallan-katkaisuohjelmat

20 IS 27.2.2021: “Nainen, jonka presidentti Niinistö armahti”. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007829298.html

21 OM 2022:36: “Laatukriteerit väkivallan ehkäisy- ja katkaisuohjelmille”. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164368/OM_2022_36_ML.pdf?sequence=4&isAllowed=y

22 Naisten rintama ry, 2022: “Naisten rintama ry:n asiantuntijalausunto asiaan HE 189/2022 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi”. https://www.naistenrintama.fi/tiedotteet-ja-kannanotot/asiantuntijalausuntomme-lakivaliokunnalle-translain-uudistamisesta-he-189-2022/