Olen nainen, jolla ei ole kohtua
Minusta ei koskaan tullut äitiä. Syyt ovat moninaiset ja olen joutunut käsittelemään niitä vuosien varrella useita kertoja. On aina jokin uusi kohta elämässä, jossa lapsettomuus tulee vastaan – yleensä, kun sitä odottaa vähiten.
Kohtuni poistettiin monenlaisten terveysongelmien vuoksi. Se alleviivaa menetystä: lapsen synnyttämiselle ei ole enää edes teoreettista mahdollisuutta. Operaatioon mennessäni olin ehtinyt onnekseni jo pitkälle asian käsittelemisessä ja olen sen kanssa nykyisin jokseenkin sinut. En ole koskaan kenenkään äiti, mutta se ei tee minusta vähempää naista.
Menetykseni vuoksi olen joutunut pohtimaan suhdettani inklusiiviseksi kutsuttuun tapaan puhua naisten kehoihin liittyvistä asioista. Inklusiivisella tai osallistavalla kielenkäytöllä tarkoitetaan kieltä, joka pyrkii välttämään vähemmistöjä koskevia, mahdollisesti loukkaavia yleistyksiä. Esimerkki tällaisesta kielenkäytöstä voisi olla se, että nainen kokee olevansa muunsukupuolinen, mutta hänellä on edelleen kuukautiset. Muunsukupuolisiksi itsensä kokevien huomioon ottamiseksi on luotu käsitteitä kuten “verenvuotaja”, ”kohdullinen” ja ”vulvallinen”. Sanaa ”nainen” ei käytetä, koska se tuntuu ikävältä kyseisen vähemmistön näkökulmasta. Suomessa näitä käsitteitä käytetään jonkin verran.
Olen itsestään selvästi ajatellut, että esimerkiksi naistentautien poliklinikoilla tulee kunnioittaa kaikkia vähemmistöjä ja pyrkiä huomioimaan heidän tarpeitaan. Jos potilas toivoo, ettei hänestä käytetä sanaa nainen, on täysin perusteltua odottaa ammattilaisten kunnioittavan tätä. Sama pätee kaikkiin asiakkaisiin eri palveluissa: on eri tavoin fyysisesti vammautuneita ihmisiä ja vaikkapa neurokirjolla olevia ihmisiä, joiden tarpeet tulee huomioida mahdollisuuksien mukaan. Kaikki potilaat ja asiakkaat tulee kohdata inhimillisesti ja arvostavasti.
Kun jokin aika sitten luin ”kohdullisista” ainoana naisia kuvaavana käsitteenä eräässä englanninkielisessä tekstissä, olin menettänyt oman kohtuni hiljattain. Inklusiiviseksi tarkoitettu kieli tuntui iskulta vasten kasvoja: valittu käsite korosti sitä, että en kuulu enää joukkoon, josta puhutaan. Aivan, kuin olisin vähemmän nainen. Olihan ilmeistä, että juuri naisista puhuttiin.
Olen kipuillut aikani sen kanssa, että kehossani on arpia ja puutteita, joiden vuoksi se ei toimi kuten muilla naisilla. En ole kokenut loukkaavaksi sitä, että puhutaan synnyttämisestä, kuukautisista tai raskaaksi tulemisesta niin, että ei erikseen poissuljeta kaltaisiani naisia, päinvastoin. Olen nainen siitä huolimatta, että kuukautiset ja kohtu ovat osaltani historiaa.
Inklusiiviseksi nimetty kieli tuntuu puolestaan kahdella tapaa loukkaavalla. Se sulkee, kuten sanottu, kaltaiseni naiset naiseuden ulkolaidalle tai ulos siitä. Toinen loukkaava aspekti liittyy siihen, että naisesta puhutaan erilaisina eliminä ja ruumiintoimintoina, aivan kuin emme olisi ihmisiä tunteinemme, tavoitteinemme ja toiveinemme. Vulvalliseksi tai verenvuotajaksi kutsuminen tuntuu epäinhimillistävältä.
Syystä tai toisesta kohtunsa menettäneet naiset eivät suinkaan ole ainoa ryhmä, jonka näkökulmasta edellä mainittu kielenkäyttö on mielestäni ongelmallista. En voi kuvitella tilannetta, jossa minusta tuntuisi luontevalta tai oikealta sanoa nuorelle tytölle, että hän on vulvallinen, kohdullinen tai verenvuotaja. Monille tytöille murrosikä on haastavaa aikaa, ja näiden käsitteiden yleistyessä se muuttuisi todennäköisesti vieläkin vaikeammaksi. Kasvaessaan he kuulisivat, etteivät ole enää tyttöjä, vaan sukupuolielimiä ja kehon toimintoja.
Suuri osa tytöistä, myös minä, koki tai kokee murrosiän muutokset hankalina ja ahdistavina. En halunnut olla vielä aikuinen, enkä halunnut seksualisoitua huomiota, jota aloin saada. Aikuisena ihmisenä koen inklusiiviseksi tarkoitetun kielen epämiellyttävänä. Naiseksi kasvamisen olisin kokenut vielä paljon vaikeammaksi, jos minusta olisi alettu puhua korostamalla sukupuolielimiäni tai kuukautiskiertoani ikään kuin irrallisena minusta, tytöstä, jolle nämä asiat tapahtuivat.
Jokainen meistä halunnee olla kokonainen, toimijaksi tunnistettu ihminen. Vähemmistöjen huomioiminen on mahdollista ilman, että rapautetaan kaikkia naisia ja tyttöjä koskeva kieli. Ennen kuin ammattilainen tai vaikkapa kuukautistuotteiden mainostaja alkaa käyttää kaikkia naisia ja tyttöjä koskien kieltä, jota mainostetaan inklusiivisena, kannattaa tutustua hiljaisen enemmistön näkemyksiin. Ne voivat yllättää.
Kirjoittaja on Naisten rintama ry:n jäsen. Kirjoitus julkaistaan nimettömänä kirjoittajan pyynnöstä.