Nainen miesvaltaisella alalla

Suomessa vallitsee tilastojen mukaan selvä sukupuolijakauman epätasapaino useiden eri alojen välillä, eli on niin sanottuja miesten ja naisten aloja. Voimakas sukupuolittuminen ja vähemmistössä oleminen aiheuttavat monenlaisia haasteita naisille, jotka toimivat miesvaltaisilla aloilla.  Tekstissä olevat sitaatit ovat lainauksia ystävieni kertomista kokemuksista kone-, sähkö- ja tietotekniikan aloilla.

Suomalaiset tytöt pärjäävät koulussa poikia paremmin sekä matematiikassa että luonnontieteissä (1). Siitä huolimatta konetekniikan ja sähkötekniikan ammateissa naisten osuus on tyypillisesti hyvin alhainen koulutustasosta riippumatta: usein reilusti alle 10%, jopa vain 2,5%. Tietotekniikassa tilanne on hieman parempi noin 20%:n osuudella, mutta sekin jää kauas tilanteesta, jossa miehiä ja naisia olisi alalla yhtä paljon. Naisten osuus tieteentekijöistä ja insinööreistä on vain noin 31%, mikä on EU-alueen toiseksi alhaisin osuus (2).

Moni teknillinen ala menettää lähes puolet potentiaalisesta työvoimastaan ja sitä kautta suuren määrän osaamista ja kyvykkyyttä. Tekniset alat luovat suuren osan Suomen viennistä ja siten turvaavat hyvinvointiamme. Ne ovat ratkaisevassa roolissa muun muassa ilmastonmuutoksen torjumisessa, johon tarvitaan innovaatioita ja edistyneempää teknologiaa. Nämä alat myös muokkaavat yhteiskuntaa hyvin monitahoisesti, sillä elämämme pyörii paljolti suunniteltujen ja valmistettujen tuotteiden ympärillä, eikä riippuvuutemme esimerkiksi tietotekniikasta tule vähenemään. Samalla näiltä aloilta usein puuttuu suurelta osin naisten, eli puolen väestön, ääni sekä panos. Segregaatio on siten paitsi yhteiskunnallinen myös globaali ongelma.

On vaikea puhua siitä, millaista on olla nainen tekniikan alalla. Aiheeseen liittyy usein paljon tunteita, eikä yksilön kokemuksia aina oteta vakavasti, vaan ne saatetaan kieltää tai pahimmassa tapauksessa niitä voidaan käyttää kertojaa vastaan. Negatiivisten kokemusten esiintuominen tuntuu sahaavan omaa oksaa monelta kantilta: nainen leimataan helposti kukkahattuilijaksi tai valittajaksi, eivätkä karut kertomukset varmasti lisää tyttöjen hinkua alalle.

Voisin kertoa seksuaalisesta häirinnästä, rintoja tuijottelevista esimiehistä, naisia väheksyvistä proffista, lasikatoista ja palkkakuopista, parhaiden projektien ja ylennysten valumisesta miehille, toksisen ilmapiirin takia opintonsa keskeyttävistä tytöistä, naisista, joille oli lopulta paljon helpompaa tienata leipänsä muussa kuin teknisessä roolissa asiakkaiden ja työkaverien vuoksi, eristämisestä yhteisöstä tai kokemistamme mikro- sekä makroaggressioista. Voisin kertoa kokemusten vähättelystä tai kieltämisestä, naisten oletetuista rooleista. Mutta en oikeastaan halua. En halua valittaa ja keskittyä vain negatiiviseen, vahvistaa kuvaa ylimaskuliinisista ja toksista työpaikoista, enkä varsinkaan halua antaa yhdellekään tytölle syytä epäillä, että ehkä nämä alat eivät ole ihan häntä varten. Toisaalta pahempaa lienee, jos alalle päätynyt nainen tuntee olevansa täysin yksin kokemustensa kanssa tai ei edes huomaa, miten ympäristö mahdollisesti vaikuttaa häneen negatiivisesti. Tällöin mikään ei myöskään muutu.

Sukupuoli tekniikan alalla  

Tekniikan alojen erityispiirre on, että sukupuolen havainnointi usein joko ylikorostuu tai se piilotetaan kokonaan. Naiskollegasta saatetaan puhua ihailevasti: ”Meidän koodari tuli korkokengissä ja pitkine blondeine hiuksineen ja pisti asiakkaan ojennukseen osaamisellaan.” Kommentit voivat vaikuttaa viattomilta ja hyvää tarkoittavilta, mutta ne kertovat jännitteestä oletuksena olevan maskuliinisuuden ja poikkeavana nähdyn feminiinisyyden välillä. Usein tekniikan alalla toimivien naisten oletetaan olevan miehekkäitä, ja toisaalta juuri tätä stereotypiaa halutaan ylikorostuneesti rikkoa.

“Poikkeuksellisuuttasi korostetaan usein huomaamatta ja pahaa tarkoittamatta. Edustat edistyksellisyyttä, koska olet nainen ja insinööri. Vaikka lähinnä haluaisit olla ihan vain oma itsesi. Tuntuu, että ”naisille ominaisista piirteistä” tulisi päästä eroon ja että uskottava asiantuntijuus vaatisi miesmäisyyttä puheissa, käytöksessä ja jopa ulkonäössä. Naiset tutkitusti syyttävät ennemmin itseään kuin ympäristöään, joten tähän ajatteluun helposti mukaudutaan ennemmin kuin sitä kyseenalaistetaan. Minä mukaan lukien.” 
Nainen, 36, DI

 

Sukupuoli, stereotypiat ja ennakkoasenteet

Ennakkoasenteet perinteisen miesvaltaisilla aloilla ovat välillä hyvinkin raivostuttavia: on turhauttavaa kohdata uudelleen ja uudelleen ihmisiä, joiden mielestä et varmaankaan osaa tai kykene, koska et ole mies. Usein nainen joutuukin haastamaan oletuksia, osoittamaan kaksin käsin osaamistaan ja taituroimaan sosiaalisten odotusten miinakentällä; diplomaattinen tulee aina olla, mutta liian kilttinä jää vain jalkoihin. Naisilta odotetaan hienovaraisuutta, eikä tiukkaa käytöstä aina hyväksytä – toisaalta samalla naisia ajetaan assertiivisuuteen: sitä tarjotaan esimerkiksi ratkaisuksi, jos palkkaneuvotteluissa korotusta ei tarjota samalla tavoin kuin mieskollegalle.

“Vaikuttaa välillä siltä, että miehiltä siedetään leväperäisempää käytöstä, osaamista ja huonompia suunnitelmia.”
Nainen, 36, suunnittelija

Naisena joutuu usein kantamaan taakkaa siitä, että edustaa koko sukupuolta, ”kaikkia naisia”. Jos mokaa, johtui se joidenkin mielestä sukupuolesta, eikä esimerkiksi siitä, että ihmiset tuppaavat aina välillä tekemään virheitä.  Tämä luo entisestään lisää paineita.

Vaikutukset itsetuntoon  

Ammatillinen itsetunto vaikuttaa työssä jaksamiseen ja motivaatioon, ja työilmapiirin vaikutukset itsetuntoon jäävät usein tunnistamatta. Työpaikoilla meritokratia ei aina toimi, vaan naisia ei sukupuolen takia välttämättä kuunnella, tai he kohtaavat vähättelyä.

Tämä voi luoda ilmapiirin, jossa tunnet olevasi aina altavastaajana eikä hyvää työtäsi arvosteta tai huomioida samalla tavalla kuin jos olisit mies – ja luulet sen johtuvan vain itsestäsi.

Miehet herkemmin validoivat ja kannustavat toisiaan maskuliinisessa kulttuurissa (”on se Rauno vaan kova jätkä”), mutta nainen jää tästä kulttuurin osa-alueesta helposti ulkopuolelle. Huomaamatta voi tuntua siltä, ettet validoinnin ja palautteen puutteen vuoksi ole yhtä hyvä kuin ympärillä olevat miehet. Muita kehutaan, mutta sinua ei. Ulkopuolisuuden tunne korostuu ja epäilykset kasvavat: ehkä en ollutkaan tarpeeksi hyvä tai tehnyt jotain kuitenkaan niin hienosti, koska en saa samaa palautetta kuin miehet.  Voi tuntua siltä, että tunnustuksen ja kunnioituksen saadakseen täytyy työskennellä kovemmin.

Miesvaltaisella alalla nainen on harvinaisuus. Insinöörinaisia saatetaan seksualisoida, ja tietylle miestyypille insinöörinainen on unelmien kohde ja täyttymys – riippumatta siitä, millainen nainen todella on, sillä fantasia maalaa oikean ihmisen piiloon. Voit siis olla työpaikallasi ja deittailumaailmassa todella suosittu, mutta olet sitä sukupuolesi etkä suinkaan itsesi takia. Seksualisointi ei ole tekniikan alan uniikki erityispiirre, mutta yhdistettynä koulunpenkiltä alkaneeseen ja läpi uran kestävään miesvaltaiseen ympäristöön, se johtaa erikoisiin kokemuksiin, joita on vaikea jakaa jopa muiden naisten kanssa.

Omien kokemusten kanssa yksin jääminen

“Olin yliopisto-opiskelijoille suunnatussa mielenhuollon tapaamisessa, jossa kerrottiin muille omasta sen hetkisestä suurimmasta ongelmasta tai ahdistuksesta. Kerroin rehellisesti, että ahdistaa ihan mielettömästi, kun koko ajan joku on pyytämässä treffeille enkä saa olla rauhassa, ja olen siksi aina hieman varuillani julkisissa tiloissa. Empatian sijaan sain niskaani lähinnä tuhahteluja ja kommentteja, että kai nyt kauniisti sentään torjun nuo enkä ole ”nihkeä” tai ”inhottava”. Varmasti moni ryhmässä oli yksinäinen ja kaipasi seurustelukumppania, mikä tuli esiin reaktioissa. Ryhmänvetäjän kommentit olivatkin oikeastaan pahimpia: minua kehotettiin ajattelemaan muita ja antamaan heille mahdollisuus. Huomasin, että toisilla ei ollut kykyä ymmärtää erilaista ympäristöäni. En viitsinyt avata elämääni enää tuon jälkeen. Nyt paljon vanhempana huomaan edelleen, että olen hyvin tarkka siitä, mitä kerron muille, koska useinkaan heillä ei ole samaa kokemuspohjaa ja kohtaamani haasteet ovat heille usein käsittämättömiä. Sitä tuntee välillä olevansa aika yksin.”
Nainen, 30+n, DI

Nainen on yleensä se outo poikkeus miesvaltaisella alalla. On miehiä ja sitten ”niitä muita”. Naisten vähäinen määrä tarkoittaa jo tilastollisesti hankaluuksia löytää toisia naisia, joiden kanssa voisi kokea yhteenkuuluvuutta ja löytää tukea.

“Työelämässä huomaan olevani rennompi naimisissa olevien kuin sinkkujen mieskollegoideni kanssa, ja sitten vasta huokaisenkin helpotuksesta, jos nämä miehet puhuvat kauniisti vaimostaan ja lapsistaan. En suoranaisesti paheksu romansseja työpaikalla, mutta kun itselle tarjokkaita olisi tulossa ovista ja ikkunoista, on se lähinnä ahdistavaa. Haluaisin lähinnä keskittyä töihini enkä siihen, annanko mahdollisesti väärin tulkittavia signaaleja. On kuluttavaa joutua pohtimaan muiden motiiveja ja sitä, oliko mikäkin kutsu kuinka viaton oikeasti. Suoraan puhuminen ei käytännössä koskaan toimi, sillä ihmiset kokevat loukkaavana kaikenlaiset torjunnat, mistä saattaa seurata ties millainen show. Kun lähes kaikki työkaverit ovat miehiä, todennäköisyys näille tilanteille kasvaa hurjasti.”
Nainen, 35, DI

On häirintää ja epämääräistä kommentointia. Moni meistä on oppinut joko olemaan huomaamatta kommentteja tai nauramaan mukana. Välillä mietin, että olen todennäköisesti normalisoinut paljon sellaista, minkä ei ehkä kuuluisi olla normaalia – enkä edes huomaa sitä. Pelkäänkin näyttäväni todella huonoa esimerkkiä sekä siirtäväni vääristyneitä toimintatapoja eteenpäin nuoremmilleni.

Ajatukset tasa-arvosta, tekniikan neutraaliudesta ja ylipäätään yhtenäisyyttä ja yhdenmukaisuutta korostava kulttuuri saattavat aiheuttaa sen, että naiset ja tytöt eivät aina huomaa alan ongelmakohtia. Kipeimpiä kokemuksia ovat usein ne, kun toiset alalla olevat naiset eivät näe tai halua nähdä negatiivisia kokemuksia, jotka liittyvät alalla olemiseen.

Naisten urapolut eivät kanna johtoportaaseen

Äitiyden vaikutuksista naisen uraan voisi kirjoittaa oma artikkelin, mutta otan tässä esille erään vähemmän tunnetun kannustinloukun, joka liittyy erityisesti korkeasti koulutettujen tekniikan alalla toimivien naisten ja varsinkin äitien työuraan: miksi pyrkiä parempaan asemaan, kun rahallinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta ja lisääntyneestä vastuusta ei ole merkittävä?

Tunnen useita naisia, jotka ovat miettineet tarkkaan, kannattaako uralla edetä vai ei. He ovat kaikki päätyneet siihen, ettei se kannata. Syitä tilanteeseen on monia: progressiivinen verotus, lasikatot, perinteiset roolit perheissä sekä työkulttuuri. Lopputulema on kuitenkin se, että korkeammat roolit ja johtoporras menettävät potentiaalin näissä jo muutenkin harvalukuisissa naisissa.

Lopuksi

Naisena miesvaltaisella alalla voi kokea ristiriitaisia tunteita: toisaalta voimaantumista ja ylpeyttä, toisaalta eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä. Vallitsevassa ympäristössä nainen edustaa muutosta, erilaisuutta ja rohkeutta, eivätkä kaikki kykene ymmärtämään valtavirrasta poikkeavia kokemuksia tai näkökulmia. Lasikattojen läpi pääseminen on palkitsevaa ja jopa huumaavaa. Samalla se voi olla hyvin raskasta sekä henkisesti että emotionaalisesti. Itsensä todistaminen, loputon taistelu ja yrittäminen vaativat veronsa. Toisaalta tilanne paranee vuosi vuodelta ja tekniikassa tarvitaan naisia, jotka jo läsnäolollaan tekevät tilaa toisille naisille. Samalla heidän potentiaalinsa ja lahjakkuutensa saadaan yhteiskunnan käyttöön, ja naissukupuolen näkökulmat tulevat paitsi näkyviin, myös aidosti huomioiduiksi yhä useammissa paikoissa.

Loppusanoina tytöille: Tekniikan parissa on tarjolla kiinnostavia ja merkittäviä töitä. Väärää alavalintaa ei tarvitse pelätä, sillä tekniikan kenttä on äärimmäisen laaja, ja tutkinnoilla aukeaa monenlaisia ovia. On esimerkiksi monta tapaa olla hyvä insinööri, ja erilaisia rooleja on ihan laidasta laitaan kouluttajista, kirjoittajista, mentoreista, myyjistä, johtajista, oppijoista, omaksujista, tekijöistä, keksijöistä, kuuntelijoista, järjestelijöistä, analysoijista, ratkaisijoista, rakentelijoista, unelmoista, diplomaateista kokonaisuuksien hahmottajiin ja yksityiskohtien viilaajiin.

Miehisillä aloilla on yhä haasteensa, mutta tietoisuuden kasvaessa nekin kehittyvät. Asioiden huomaaminen ja esiin tuominen ovat ensimmäinen askel muutokseen. Kiitos niille kaikille tekniikan alojen ammattilaisille, jotka antavat palautetta ja hehkuttavat myös naisia näiden oman osaamisen tähden, eivät tehdäkseen vaikutuksen tai iskeäkseen. Niille, joiden lauseissa toistuu kiitos ja kehu, ja joiden kommenteilla kehittyy, voimaantuu, puhkeaa kukkaan ja oppii uutta. Keskustelulla ja positiivisella rakentavalla palautteella me naiset pysymme järjissämme ja osaamisemme säilyy tekniikan alalla.

Tekstiä kirjoitti useampi nainen, joista osa on Naisten rintama ry:n jäseniä.

Lähdeviitteet:
(1) Latest PISA Results – released 5 December 2023 (OECD, Program for International Student Assessment) https://www.oecd.org/pisa/
(2) “Europe has more women scientists and engineers – but progress remains slow” (Tech Monitor, 11.2.2021) https://techmonitor.ai/policy/digital-economy/europe-more-women-scientists-engineers-progress-remains-slow